Hyvä periaate, mutta mikä tieto on oikeaa tietoa, kuka sen määrittää?

Tietoperustaisuus toimii vain, jos tunnistetaan aidosti moninäkökulmaisuus ja tiedon eri lajit: tutkimustieto, tulevaisuustieto, osallisuustieto, kokemustieto, big data ja sen analyysi... ja käytetään niitä kaikkia

Näinhän se pitäisi ja pitää olla.

Valmistelevat työryhmät ja tehokas virkamiestyö tueksi. Tiivis yhteistyö tiedeyhteisön ja koulujen kanssa.

Tieto on keskeisin voimavara ja raaka-aine tulevaisuudessa. Sitä ei kerätä vain hallintopäätöstä varten vaan sitä on kaikkialla ja paljon. Tietoa pitäisi käyttää ihmisten hyväksi ja johtamisen apuna.

Tieto ei tule virastoon ja virastosta hallintoalamaiselle. Asiantuntija etsii tietoa myös itse ja soveltaa sitä.

Ei tule kuitenkaan unohtaa hyviä ja toimivia käytäntöjä vaikka tietojohtoisuus on päivän sana.

Onko meillä sellaiset järjestelmät, että voimme aidosti johtaa tiedolla? Ei välttämättä. Liian paljon on myös sitä, että hallinnon alat sooloilee näissä järjestelmäkysymyksissä.

Hyvä periaate, mutta vielä on paljon tekemistä, että tähän päästään. Esimerkiksi tiedon ajantasaisuudessa on paljon parannettavaa.

Kuulostaa hyvältä, mutta kannattaa tunnustaa, että valtionhallinnassa usein päätöksen teoksi haetaan se tieto, joka tukee halutun toimintalinjan valitsemista.