Kyllä. Väärällä tiedolla tehdään vääriä päätöksiä. Tieto ei saa olla vääristynyttä tai vääristettyä.

Omalla alall tämä ei toteudu. Päätösten perustelut ovat monesti fasadiperusteluja. Esimerkkinä valtionhallinnon kielteisyys alallmme etätyötä kohtaan, perusteluina on kuulut toistuvasti, ettei virkamiehet tee töitä kotona. Luottamus loistaa poissaolollaan. Kuitenkin koronasta johtuen toimistomme virkamiehistä kolme neljännestä määrättiin etätyöhön muutaman tunnin varoajalla. Virkamiehet joustivat ja lopputulos on tiedossa, työt sujuivat. Päätöksenteko on perustunut päätöksentekijän henkilökohtaisiin ja negatiivisiin näkemyksiin virkamiesten moraalista. Päätöksiä ei ole tehty tiedon vaan henkilökohtaisten näkemysten perusteella.

Juuri näin. Päätökset tulee perustaa faktatiedon varaan. Tosin käytäntö on joskus toista. Henkilökohtaiset ja poliittiset agendat voivat pyrkiä ohjaamaan päätöksiä sellaisiin suuntiin, jossa päättävä taho saa henkilökohtaista etua tavalla tai toisella. Saatavilla oleva tieto voi myös olla sellaista, että se pyritään sivuuttamaan silloin, kun se ei tue omaa ideologiaa (esim. maskien käyttö koronaepidemian aikana, vielä tänä päivänäkään STM ja THL eivät myönnä maskien ehkäisevää vaikutusta).

Tietoperusteisuus / tietokeskeisyys on tärkeää, mutta tiedonhallinnan reunaehtojen mukaisesti turvallisesti.

Tietoa tulee hyödyntää monialaisesti ja lähteet tulee antaa mahdollisuuksien mukaan ilmi; myöskään julkisiksi määriteltyjä ja mediassakin jaettavaksi ilmottettuja aineistoja ja malleja tulee koskea avoimuus tiedonhallinnan ja julkisuusasetuksien rajojen sisällä.

Kun yleinen etu voittaa yksityisen edun, niin mikään perustelu hallinnon päätöksille ei ´tule olemaan alamaisten mielestä legitiimi.

Näin sen kuuluukin mennä, että toiminnalle etsitään suuntaa ja perusteista tietoon ja tieteeseen pohjautuen. Tietoa tulee myös jatkuvasti ylläpitää ja uudistaa, eikä maatua "hyvään kokemukseen". Toki vanhoissa toimintatavoissa voi olla paljon hyvääkin, mutta toimintaa tulee kehittää ajan mukaisesti.

Painoa enemmän tietoon joka peräisin Suomen ulkopuoleltakin.

Ehdottomasti näin, muuten luottamus ja läpinäkyvyys kärsivät. Lähdekritiikkiä ja tiedon avoimuutta/julkisuutta tulee painottaa.

Tietolähteiden tunnistaminen, tiedon keruu ja siitä keskusteleminen, eri tietolähteiden tietojen yhdistäminen ja analyysi. Nämä kaikki vievät aikaa ja resursseja. Päätöksenteko ei saa halvaantua tietoperusteisuuteensa. Täytyy oppia tunnistamaan, milloin tiedetään riittävästi, jotta päätöksiä voidaan tehdä. Tietoperustaisuudessa on myös kyse siitä, että osataan kysyä oikeita kysymyksiä. Väärin kysymällä ei saada vastauksia, tai saadaan vääriä vastauksia. Käytettävissä oleva tieto ei saa determinoida päätöksentekoa. Täytyy tunnistaa käytettävissä olevan tiedon puutteet.