Siiloista pitää päästä eroon. Digitalisoinnin huumasta pitäisi ottaa askel taaksepäin ja lähteä ensin käymään prosessit läpi kaikessa toiminnassa, arvioida työnkulkuja, ja lähteä sitä kautta etsimään digitalisoinnin tarpeita. Työ voi olla hidasta ja tylsää, mutta siihen pitää satsata resursseja. Hyvän lopputuloksen kannalta ei ole oikopolkuja. Byrokratian tarve tietyissä tehtävissä on tunnistettava ja nostettava sen arvostusta - jotta kansalaisten yhdenmukainen kohtelu, objektiivisuus, korruption estäminen taataan. Byrokratian tulisi kuitenkin olla nopeaa ja tehokasta, ja siinä digitalisointia pitäisi hyödyntää aina kuin mahdollista. Digitalisoijien tulee ensin perehtyä prosesseihin, toimia ruohonjuuritasolla. Kansallisen tason ohjeistusta ja linjauksia tulee laatia niin paljon kuin mahdollista, jotta yhdenmukaisuus toteutuisi isossa kuvassa. Esim. VM:n rooli on olennainen.

Ketteryys ja rohkeus kunniaan. Turhat jäykät rakenteet uudistettava. Osallistetaan jokainen halukas pohtimaan linjauksia - jos mahdollisimman moni työntekijä on työssään onnellinen, syntyy parempia ratkaisuja.

yhtenäisyyttä, tietojen jakamista viranomaisten välillä, mahdollisuus itseohjautuvasti suunnitella työtä ja toimintatapoja

Knowledge, Skills and Attitude näiden pitäisi parantua kaikilla tasoilla.

Jokaisen julkisen hallinnon työntekijän täytyy omaan työhönsä liittyen kyetä kuuntelemaan kaikkia mielipiteitä ja ymmärtämään niiden tarkoitus riippumatta henkilökohtaisista asenteista mielipiteen esittäjää tai hänen esitystapaansa kohtaan.

Rakenteiden muutos: Enemmän käytännön ruohonjuuritason järkeä päätöksiin. Suhteessa enemmän pitää olla tekijöitä, kuin tekemisen suunnittelijoita. Jos suunnittelijoita on enemmän ja heillä on liikaa aikaa, tehdään suunnanmuutoksia ja veivauksia liikaa huomioimatta toteuttamisen vaatimia resursseja. Rahaa virtaa kankkulan kaivoon.
Prosessien muutos: selkeät prosessit, päätöksen jälkeen toteuttamiselle sen vaatima aika. Esim. lakimuutos voimaan vasta puolen vuoden päästä tai jopa vuoden päästä, jos käytäntöön vieminen sen ajan ottaa. Huomioidaan myös, että muutos voisi koskea vain voimaantulopäivän jälkeisiä tapauksia. Ei ole tehokasta, että suuret virastot varautuvat mahdollisesti voimaan tuleviin lakimuutoksiin ilman varmuutta toteutumisesta. Talojakaan ei rakenneta ilman, että itse rakentamiselle ei ole jätetty aikaa ollenkaan. Ei ole tehokasta toimintaa. Kaikessa toiminnassa pitäisi toteuttaa sitä, että tehdään päätös ja sen jälkeen sille määritellään toteuttamisaika puolen vuoden tai vuoden päähän. Säästyisi tehokkaalla, järkevällä ja ennakoivalla toimeenpanolla aivan varmasti rahaakin. Nykyään leikitään, ettei tarvita esim. organisaatiomuutoksiin ollenkaan ihan käytännön toteuttamisaikaa. Ei vaikuta ihan aikuisten hommalle ihmeellinen hössöttäminen ja itsellemme kiireen aiheuttaminen, jolle ei ole järjellistä selitystä.
Toimintakulttuuri: Kaikille virastolaisille oikeus puhua ja tulla kuulluksi ja otetuksi tosissaan. Tittelit ja virka-asema ei välttämättä kerro sitä, että onko ihmisellä järkeviä ajatuksia työn tekemisestä ja sen järjestelyistä. Raikkaita tuulahduksia kaivataan pölyttyneeseen hierarkiaan. Edelleen on olemassa vanhakantaista ajattelutapaa, että alaisten tulee olla kuuliaisia ja toteuttaa esimiehen käskyt. Aika kaiken innovatiivisuuden tappava tapa toimia on semmoinen. Esimiesten tulisi olla niitä valmentajia ja yhteishengen luojia eikä pallinsa puolesta pelkääviä hiirulaisia, jotka eivät kestä mielipiteitä. En tiedä, miten raikastus tehdään esimieskunnassa, mutta se pitäisi myös hoitaa siten, että pallinsa menettäneet esimiehet haluavat kuitenkin antaa edelleen asiantuntijuutensa työyhteisön käyttöön innokkaasti. Pitää luoda systeemi, jossa esimiesasemasta tai korkealta pallilta alemmalle tasolle siirtyminen on normaalia, uraan kuuluvaa vaihtelevaisuutta. Joka portaalla hoidetaan tärkeitä asioita ja ollaan tarpeellisia osasia virastoissa.

Julkinen hallinto on täynnä vanhoja sääntöjä, jotka nykyisin vain hankaloittavat asioiden hoitamista, mutta joita ei silti saada puretuksi (esim. ei lähdetä muuttamaan toimintaa hankaloittavaa lainkohtaa, vaan odotetaan kokonaisuudestusta). Tavoitteiden pitäisi olla pidempiaikaisia kuin vain yksi hallituskausi. Toimintakulttuuri on omassa virastossani todella vanhakantaista. Kun asetetaan tavoite (kuten digitalisaatio), niin pitää varata siihen myös varoja. Usein huomataan puolessa välissä projektia, että rahaa ei ole ja ns. digitaalinen asia joudutaankin hoitamaan manuaalisesti ja entistä monimutkaisemmalla tavalla.

Henkilökohtaisten tai tietyn ryhmän etujen tavoittelu pitäisi loppua tai ainakin merkittävästi vähenty. Hyväveli kerhot kumoon ja poliittiset nimitykset pois.

-Poliittiset virkanimitykset saisi poistaa, sellainen show niiden ympärillä nykyään että heikentää muun virkamieskunnan uskottavuutta ylhäältä alas. Lisäksi poliittiset virkanimitykset eivät mahdollista hallinnon yhteistoimintaa ja / tai sen sulauttamista, koska kyse on tällöin poliittisesta vallasta eikä suomen edusta.
-Mahdollistaa päätöksenteko ja päätöksentekotasan tuominen alemmas ilman ainaista pelkoa julkisesta lynkkauksesta ==> ketteryys, innovointi (mutta myös tietty määrä enemmän virheitä ja ylilyöntejä, jotka pitää pystyä hyväksymään).

Oikeasti avoin kansalaiskeskustelu tulisi sallia ja juridiset seuraukset mielipiteiden ilmaisulle lopettaa välittömästi. Ainoa toimiva tapa vastustaa "vääriä" mielipiteitä on sallia niiden ilmaisu ja vastata niihin "oikeilla" perustelluilla mielipiteillä. Näin toimien julkisesti käyty keskustelu auttaa ihmisiä hahmottamaan asioiden eri näkökulmat ja saavuttamaan oman henkilökohtaisen johtopäätöksen lähes asiassa kuin asiassa. Mikäli keskustelua aktiivisesti vaiennetaan, tulee lopputuloksena entistä pahemmin pirstaloitunut yhteiskunta joka on heikko kriisien hetkellä ja ihmisten luottamus toisiinsa sekä hallintoon on erittäin heikko.