Lakata tuijottamasta ihmisten koulutustasoon. Se, että insinööri kelpaa melkein mihin tahansa, niin tradenomi = merkantti. Osaamisen ja kykyjen tunnistaminen ontuu, kun tuijotetaan pelkkiä titteleitä.
Toinen seikka on etätöiden mahdollistaminen siten, että työntekijä ja esimies saisivat päättää miten sitä käytetään. Tekniikka meillä jo on. Tosin valtion pitäisi laskea verkkoresurssit yläkanttiin, eikä kuten korona osoitti järjettömästi alakanttiin.
Kolmas seikka on pienet avokonttorit tai jos mahdollista jopa työhuoneiden paluu. Avokonttoreiden häly syö resursseja ja tarkoittaa sitä, että tarkuutta vaativat työt on tehtävä sellaiseen kellonaikaan jolloin ihmisiä on mahdollisimman vähän paikalla. Tai vaihtoehtoisesti kotona .

Hallintokoneista on kasvanut liian isoksi ja monimutkaiseksi. Hallinnossa on ruohon juuri tasolta korkeimpaan hallintoon liikaa ihmisiä töissä. Tämä maksaa yhteiskunnalle todella paljon, siihen nähden kuinka vähän päätöksiä saadaan tehtyä. Esim. sote uudistus... melko surkuhupainen teatteri esitys. Hallinta koneistoa pitäisi pienentää, jotta hallinnossa pysyttäisiin helpommin kärryillä mitä missä milloin. Jonkun pitää uskaltaa alkaa tekemään päätöksiä. Kaikkia ei voi miellyttää ja täydellistä päätöstä ei voi tehdä.

Ministeriöt pitäisi saada toimimaan yhteen, pois omista siiloista.

Pitäisi olla joustavampi ja oppia nopeammin uutta.

Ihmisten koulutus. Koko kansakuntaa koskeva asennemuokkaus. Poliittinen yhtenäisyys myös eri puolueiden välillä. Hallitusohjelmaan sitoutuminen koko kansakunnan tasalla. Oppositiopolitiikan taistohenkeläisyyden kitkeminen. Poliittisten puolueiden tavoitteena ei saa olla oma suosio, vaan kansakunnan etu.

Purkaa byrokratiaa ja nostaa työllisyysaste. Helpommin sanottu ku tehty. - Johtamiskulttuuri-

asennemuutos: jokainen ei työskentele omassa laatikossaan vaan opitaan muilta, kehitetään ennakkoluulottomasti toimintaa. Ei kiirehditä päätöksissä ja hankinnoissa, mietitään pitkän linjan vaikutuksia. Rakenne: en osaa sanoa; prosessit: paljon kehitettävää kautta linjan, vielä ollaan monessa asiassa liian jähmeitä ja hitaita sekä kaavamaisesti ajattelevia, byrokraattisia; toimintakulttuuri: ei uhka vaan mahdollisuus, uuteen avoimin mielin ja vanhoja luutuneita käsityksiä rikkoen

Poistetaan siilot (muutetaan ajattelutapaa laajemmaksi, digitalisoidaan palveluja ja yhteydenpitoa, kehitetään enemmän yhdessä kuin siiloissa jne.), muokataan hallintoa kokonaisvaltaisemmaksi (vähennetään ja muutetaan rakenteita valtakunnallisiksi, jotta päätöksenteko on yhdenmukaisempaa ja resurssit ovat tehokkaammassa käytössä), palvellaan asiakkaita hallinonrajat ylittäen ja asiakkaan tarpeita kuunnellen. Kevennetään päätöksentekoa (yhteispalavereja virtuaalisesti asiakkaan kanssa yhdessä ratkaisuja hakien). Kirjoitetaan ymmärrettävästi, myös lainsäädännössä.

Läpi koko hallinnon täytyy kiinnittää huomiota siihen, että kieli, tekstit ja viestintä ovat selkeitä ja ymmärrettäviä. Hallintoa tehdään ja rakennetaan aina vahvasti kielen ja tekstien kautta, ja vaikea kieli ja vaikeat palvelujärjestelmät etäännyttävät ihmisiä hallinnosta, yhteiskunnasta ja yhteisestä päätöksenteosta. On ensiarvoisen tärkeää, että huomioidaan selkeän kielen merkitys kaikissa hallinnon vaiheissa ja prosesseissa.

On myös huomioitava entistä vahvemmin kielellinen saavutettavuus ja ihmiset, joille hyväkin hallinnollinen kieli on liian vaikeaa. On varmistettava, että erityisen tuen tarpeessa olevat ihmiset saavat tietoa selkokielellä ja hallinnossa on resurssia ja osaamista selkokielisen viestinnän tekemiseen.

Kokonaisuus haltuun ja selkeä suunta selväksi kaikille, sitten resursointi sen mukaisesti