Mielenterveyspalvelujen kehittäminen siihen suuntaan missä on tarvetta. Vaatii kykyä ottaa huomioon yhteiskunnassa näkyviä ongelmia ja niihin liittyviä tekijöitä.

Itseasiassa tämä on tärkeää, koska esim Tampereella on ollut ongelmaa mielenterveyspotilaiden pallottelusta, jossa kukaan ei halua ottaa vastuuta potilaasta. Hyvällä johtamisella vastuu voisi jakautua selkeästi, ettei tulisi väliinputoajia, ja kaikki saisivat apua tilanteeseensa.

Mielenterveyden tutkimukseen tulisi edelleen kiinnittää enemmän huomiota. Tutkimustietoa tarvitaan erityisesti mielenterveyden vaikutuksista yhteiskunnallisiin ilmiöihin.

Johdon täytyy kuulla myös palveluiden tuottajia ja käyttäjiä.

Kokemusasiantuntijuus ja asiakkaiden kuuntelu on lähtökohta hyvään mielenterveysjohtamiseen.

Asetetaan mahdollisimman selkeät tavoitteet (jotka ovat jotain muuta kuin esim. palvelukontaktien määrä), määritellään selkeästi eri palveluiden kohderyhmät ja eri toimijoiden vastuut ja suhteet toisiinsa. Seurataan ennalta sovitulla tavalla näiden asioiden saavuttamista ja muokataan tarvittaessa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa koko palvelujärjestelmää. Arvostetaan osaavaa henkilökuntaa ja huolehditaan sen hyvinvoinnista.

Johdon tulisi jalkautua enemmän, kuunnella työntekijöitä, jotta käsitys päivittäisistä ongelmista tulisi näkyväksi.

Mielenterveys ei ole sillä tavalla "pehmeä" arvo, että olisi höpöhöpöjuttuja. Asian tärkeys on nähtävä.

Ammattilaisten tulisi lukea ja kuunnella enemmän kirjoituksia niiltä jotka sairastavat, mistään muualta ei parempaa tietoa saada. Potilaan ääni jää liikaa tutkimusten alle.

Liian kovan tehokkuus ja tulos edellä -johtamisen tilalle täytyy saada ymmärrys ihmisen mielen toiminnoista!! Jatkuva kaikki toimialat kattava vitsaus, eli KIIRE (liian tiukat aikataulut, liian pienet henkilömitoitukset, kilpailutus selkärangasta repien, jne), on taitettava ja ymmärrettävä, mihin elollinen ihminen venyy ja taipuu pysyäkseen terveenä.