Näennäinen moninaisuuden hyväksyminen on ollut monessa asiassa mukana julkisuuskuvan kiillottamiseksi. Tässä tulee myös välttää liian nopeita ja yksinkertaistettuja ratkaisuja. Aito moninaisuuden vahvistaminen tarvitsee aidon ymmärryksen jokaisesta osa-alueesta moninaisuuden kentällä, sekä aikaa. Kaikki moninaisuus ei vahvista yhdenvertaisuutta, koska kaikki eivät sovi edes pakottamalla yhteistoimintaan toistensa kanssa. Hallinnon tulee toimia kaikkia kohtaa oikeudenmukaisesti, jotta siihen voidaan luottaa.

Moninaisuutta pitäisi edistää myös työyhteisössä. Samankaltaisuus on vallitseva ominaisuus työyhteisöissä, korkeakoulutetut hakeutuvat liian paljon kaltaistensa joukkoon - miten moninaisuutta voi lisätä, jos yksilö ei sitä itse halua. Rekrytointeja tulee muuttaa anonyymeiksi, kuten useissa paikoissa on jo tehty.

Jokainen on erilainen. On hyvä tunnistaa jokaisen vahvuudet ja tarpeet. Tällöin työyhteisö kukoistaa.

Hallinto on osin pirstaloitunut aluehallinnoiksi, joka ei vahvista yhdenvertaisuutta vaan pahimmillaan luo alueita, joissa yritysten toimintaedellytykset ovat ristiriidassa lainsäädännön kanssa.

Moninaisuus ja yhdenvertaisuus ovat hallinnosta kaukana, eivät mahdu edes samalle sivulle kun käsitellään hallintoa. Byrokratia ja sen kukkaset jyräävät kaiken.

Moninaisuutta esimerkiksi valtionhallinnon rekrytointiprosessissa on edistettävä rekrytoinnin objektiivisuuden valvomisella. Perustuslakia mukaillen jokaiselle on tarjottava tasavertaiset mahdollisuudet. Jos moninaisuus nousee itseisarvona asiantuntijuuden ja kokemuksen edelle, on vaarana, että rekrytointiprosessi syrjii yksilöä jos esimerkiksi hänen etninen taustansa ei lisää työyhteisön moninaisuutta.

Mitä tällä korulauseella tarkoitetaan? Onko tarkoitus ottaa eri ihmisryhmiä mukaan ihan vaan mukaan ottamisen ilosta vai olisiko sittenkin järkevää hoitaa hallinnon tehtävät mahdollisimman tehokkaasti tuhlaamatta resursseja? Ja näin mahdollistaa esimerkiksi yhdenvertaisesti pienempi verotus.

Minulle on aivan sama, minkälainen henkilö työkaverina on, kunhan tehtävät tulee tehtyä eikä läsnäolo jatkuvasti harmita. Töissä keskitytään työntekoon ja yksityisasiat pidetään työn ulkopuolella. En minäkään survo omaa ajatusmaailmaani tai yksityisasioitani työympäristöön. On muistettava, että "positiivinenkin" syrjintä on syrjintää.

Hyvä periaate, mutta voisiko legitimitetti -sanan vaihtaa sellaiseen, jota ei tarvitse tarkistaa sanakirjasta ensin :o)

Digitalisaatio lisää eriarvoisuutta nykymuodossaan. Se ottaa ihmiset mukaan lähinnä niin kauan, kuin pystyvät jatkuvasti päivittämään sovelluksia ja olemaan herkeämättä kiinnostuneita teknisestä muutoksesta ja jatkuvasti seuraamaan niitä. Yhdenvertaisuuden lisääminen edellyttäisi myös paikallisuuden huomioon ottamista, ja vaihtoehtoisten toimintatapojen kehittämistä. Muussa tapauksessa ikääntyneempi väki sekä kyvyiltään rajallisemmat nuoretkin ovat ulkopuolella.

Eri ihmisryhmät pitää huomioida, mutta jokaisen suuntaan ei voi kumartaa. Jokaisella on demokratiassa yksi ääni, mutta tärkeiden ratkaisuiden tekemiseen ja yhteiskunnan johtaville paikoille tulee pystyä valitsemaan osaavimmat toimijat huolella laadittujen osaamiskriteeristöjen perusteella. "Osaamattomien" ihmisryhmälle ei tule antaa liikaa valtaa.