Edellinen maan hallitus "juhlisti" tuota periaatetta tekemällä uudistuksen, jonka lähtökohtana oli vankka tieto siitä, että "kaikki työttömät ovat laiskoja". Yhdenvertaisuus, ihmisten elämän tunteminen lensivät ovesta ulos. Ei enää kyykytystä!

Olen samaa mieltä. Olen itse varsin liberaali (mielestäni). Silti sanomalla moninaisuus vahvistaa yhdenvertaisuutta ajatellaan yleensä siten että se koskee muodikkaampia asioita kuten vähemmistöryhmiä (seksuaalinen suuntaus, ulkomaalaistaustaiset jne). He kuuluvat ehdottomasti yhdenvertaisesti mukaan, mutta helposti unohdetaan että myös konservatiivisemmin ajattelevat ihmiset kuuluvat yhdenvertaisesti mukaan. Konservatiivisetkaan arvot eivät usein tarkoita sitä että henkilö olisi rasisti tms. mutta jos heidät ja heidän maailmankatsomuksensa jätetään huomiotta keskusteltaessa yhdenvertaisuudesta, niin se tulee rikkomaan yhdenvertaisuutta ja vahvistamaan kahtiajakoa ja kuiluja.

Tästä olen täysin eri mieltä. Ihmisen taustan ei tulisi vaikuttaa mitenkään hänen valintaansa tai menestymiseen missään tehtävässä varsinkaan julkisen hallinon puolella. Ainoat merkitsevät seikat tulisi liittyä suoraan pätevyyteen kyseessä olevan työtehtävän rajoissa. Mikäli ihmisiä aletaan luokittelemaan tehtäviin kuulumattomien piirteiden perusteella sopiviin ja epäsopiviin, mennään välittömästi syrjivään yhteiskuntaan. Ainoastaan pätevyys kyseiseen työtehtävään tulee olla punnittava peruste. Eri ihmisryhmät saavat äänensä kuuluviin normaalin vuoropuhelun kautta työyhteisön sisällä ja viime kädessä äänioikeutta käyttämällä valtionjohdon osalta. Mielestäni hallinnon legitimiteettia nimenomaan heikentää se, jos ryhdytään kohtelemaan ihmisiä omien ryhmiensä edustajina eikä yksilöinä, joilla on omat henkilökohtaiset kyvyt. Hallinnon tasosta riippumatta syrjintä, niin positiivinen kuin negatiivinenkin, on aina väärin ja johtaa erittäin epätasa-arvoiseen työyhteisöön ja viime kädessä epätasa-arvoiseen yhteiskuntaan.

Periaate hyvä. Mutta tässäkin kohtaa jää miettimään kenelle nämä periaatteet on kirjoitettu luettavaksi, millaista terminologiaa kannattaa käyttää. Jos kaikille, niin tekstin oltava helpommin lähestyttävää. ("Legitimiteetti". Parikymmentä vuotta hallinnossa, silti tarkistin mitä tarkoittaa.)

"Moninaisuus" on todella abstrakti termi, se tulee ensin määritellä tarkoin. Vasta sen jälkeen voidaan suunnitella toimenpiteitä ja niiden kohdentamista. Oikeudenmukaisuuden tunteen rakentaminen ei voi jäädä vain tunteisiin, vaan sen tulee ilmetä konkreettisina ja oikeudenmukaisina toimenpiteinä. ”Moninaisuuden” vahvistamisen tulee perustua laajaan ja perusteltuun tutkittuun tietoon. Yhdenvertaisuuden ja eri ihmisryhmien käsittely samassa tavoitteessa luo jo alkuunsa vastakkainasettelua, jota ei kannata ylläpitää missään muodossa. Tarve aidolle moninaisuuden vahvistamiselle kuvaa ennemminkin tarvetta luoda jokaiselle jo lähtökohtaisesti hyvän elämän olosuhteet ja kokemuksen elämän arvokkuudesta, jotka puolestaan luovat perusturvallisuutta niin, että koko yhteiskunnan rakenteita ei tarvitse lähteä muuttamaan yksilötasoista epävarmuutta häivyttämällä. Mihin olemme kadottaneet elämän mielekkyyden?

Tähän on hyvä pyrkiä.

Tämä on tärkeää.

Hallinto tarvitsee nimenomaan kyvykkyyttä ja osaamista. Hallinnon hyvyys ei ensisijaisesti määriydy sen mukaan, miten montaa eri ihmisryhmää se sisältää.

good

Intersektionaalinen höpöhöpö pitää unohtaa. Tälläkin hetkellä hallituksessa häärii ~10 % kannatuksella olevia jakojäännöspuolueita.