Tähän vastaan lyhyesti, ei todellakaan osaa.

Omassa hallinnon alassani muutos on ja rohkeus eivät kuulu samaan lauseeseen. "Toimitaan näin kun aina toimittu". Toisaalta kaikkea ei tarvitse muuttaa vain sen takia että saadaan muutosta aikaan. termi muutostyöryhmä on kahvipöytäkeskusteluissa jo vitsin aihe.

Mikäli missä tahansa käytännön toimissa havaitaan kehittämisen aihetta, on asia hyvä käydä perinpohjaisesti läpi ja kerätä tietoa laajalti. Tämä mielestäni linkittyy tietojohtoisuuteen.

Liian rohkean kokeilun uhriksi joutuvat tietysti ne virkamiehet, joiden työtaakka lisäntyy uudistusten vuoksi kohtuuttomaksi, koska jo vaativien työvelvollisuuksien lisäksi on opiskeltava monesti aika väkinäisesti toimeenpantua täysin turhaakin uudistusta. Uudistusten hyödystä tulee olla melko varma, ennen kuin massiivinen uudistus toimeenpannaan. Hallinnon toimivuus on kuitenkin instituutio, johon kansalaisen tulee voida luottaa. Ei kansakunnan peruspilareita voi mennä romuttaa vain sillä periaatteella, että rohkea kokeilu voisi kuvitteellisessa tilanteessa luoda hyötyä. Ainakin näistä asioista tulisi kysyä niiltä, joilla on todellisuudessa pisin kokemus kyseisten asioiden hoitamisesta, koska kokematon ihminen ei tiedä kaikken tehtäviin sisältyvää. Liiketaloudessa mielikuvituksen tuomat uudet ideat voivat usein toimiakin, mutta valtiontaloudessa ei moinen riskinotto ei tule olla sallittua, koska liian monet pienipalkkaiset puurtajat joutuvat kärsimään, jos se epäonnistuukin.

Toivottavasti ei palkata eduskuntaan ainakaan lisää avustajia.

Tieteellisin menetelmin ongelmanratkaisumalleja ja keinoja käyttöön. Hallinto ja päätöksenteko ovat perättäisten toimintojen ketjuja siinä missä tuotantotalous tai palvelu, näitä ohjaa samat lainalaisuudet ja voidaan sujuvoittaa ja kehittää.

Ilman selkeitä tavoitteita ei kannata lähteä toteuttamaan muutosta, koska silloin ei tiedetä mitä halutaan muuttaa ja miten muutos kannattaa tehdä.

Tärkeä asia -mutta miten arvioida, että kenen ja minkä kustannuksella tehdään.

Toivottavasti tätä voitaisiin pitää jonkinmoisena ohjenuorana ja katsoa aina nenäänsä pidemmälle.

Ikävä kyllä tämä ei todellakaan ole suomalaisen hallinnon vahvuus. Hallinto on sääntöuskovaista ja säilyttävää, ei todellakaan joustavaa tai luovaa. Kyky kuvitella pyritään kitkemään kaikilla hallinnon tasoilla pois mahdollisimman tehokkaasti. Se on surullista, koska tavoite olisi tärkeä ja tulevaisuuden kannalta jopa erittäin tärkeä. Edellyttäisi määrätietoista toimintaa ja johtamista, mutta ainakin kokemukseni perusteella juuri johdosta ei valmiutta löydy kovin laajasti.

Hienoa! Minulla olisi myös pari ajatusta kerrottavana, kuuntelisiko joku muutosehdotukseni?