Hallinnossa rohkeat kokeilut ja riskinotot voivat myös olla kalliita ja vaarallisia. Pitäisi tunnistaa hyvin toimivat käytänteet, erityisesti ne, jotka ylläpitävät kansalaisten luottamusta. Muutos ei saa olla itseisarvo. Pitäisi ensin tunnistaa ne kohdat, jotka kaipaavat muutosta (esim. hyödyntäen asiakaspalautetta tai prosessin läpiviennin nopeuden tms. arviointia tms.), ja lähteä niihin etsimään luovasti uusia ratkaisuja, kokeillen, ennen kuin tehdään päätöksiä. Kaikista pahinta on, kun tulee uusia henkilöitä kiireellä uudistamaan asioita, joita he eivät edes tunne. Toki erityisesti vanhemmilla työntekijöillä esiintyy muutosvastarintaa, uuden oppiminen voi olla vaikeaa, ja osa meistä haluaa pitää kiinni "tutusta ja turvallisesta", eikä asiakaskokemuksia ole perinteisesti huomioitu riittävästi

Ennakointia pitää olla, mutta realiteetit huomioiden.

Totta kai muutoksen täytyy olla hallittu ja tavoitetilasta täytyy olla jokin käsitys. Pikkuvirkamies asettuu herkästi siilipuolustukseen paitsi mukavuudenhalusta, myös siksi, että edes valtiolla ei ole nykyisin takeita leivän pituudesta tai siedettävien työolojen säilymisestä. Perusturvallisuus olisi tärkeä asia luovuuden mahdollistamisessa.

Toki muutosta vastustetaan myös siksi, että aloitteellisuudesta ei mitenkään palkita, vaan neuvostoliittolaisittain saman palkan saa tekemättä juuri mitään, joten miksi vaivautua.

Toivottavasti rohkeiden kokeilujen jälkeen uskallettaisiin palata myös takaisin vanhaa, jos uusi tapa ei toimikaan.

Kehittämiskulttuurin luominen valtionhallintoon on iso askel. Nyt mennään aika lailla kaavoihin kangistuneena ja vanhoilla tavoilla.

Kannatan kokeiluja: niiden tulee kuitenkin olla riittävän pitkiä ja sisältää lähtökohtaisesti arvioinnin tuloksista. Aina ei myöskään tarvitse keksiä pyörää uudestaan eli naapurimaasta voi löytyä hyviä ratkaisuja myös meidän ongelmiimme.

Tärkeä periaate, mutta ollaanko valmiita maksamaan rohkeasta kokeilusta ja riskinotosta - ilmaiseksikaan ne eivät tule. Ja jälleen: miten hallinto voi kuvitella yms. Ei pidä unohtaa, että hallinto on täynnä ihmisiä ja näiden periaatteiden toteutuminen lähtee aina heistä.

Rakenteiden uudistaminen ja päällekkäisyyksien purkaminen on varmasti tarpeen, mutta toivottavasti muutoksia ei tehdä vain muutoksen vuoksi. "Sujuvoittaminen" on muotisana, joka yleensä tarkoittaa vain nopeuttamista, mutta valitettavan usein lopputuloksen kustannuksella. Huonon lopputuloksen korjailu ja käsittely usein vain lisää käsittelyvaiheita ja siten asiaan käytettävää aikaa (esim. valitusten käsittely hallinto-oikeuksissa).

Liian rohkeat muutokset ilman oikeanlaista tavoitetta on vaarallisia ja tyhmiä, kalliita kokeiluja. Muutosta ei välttämättä tarvitse aina tehdä, vaan vahvistamalla systemaattisesti verkostojen merkitystä voidaan rakenteita muuttamatta radikaalisti päästä kustannustehokkaampiin ratkaisuihin.

Muutosta ei kannata missään nimessä toteuttaa vain muutoksen vuoksi. Se aiheuttaa stressiä ihmisissä ja seuraukset voivat olla negatiivisia. Tärkeää olisi kokeilla ensin pienimuotoisesti ja mitata vaikutuksia ja kerätä palautetta.