Perheiden, lasten ja nuorten tulisi päästä helposti asiantuntija-avun piiriin, mikäli ongelmallisia kehityssuuntia ilmenee. Näen perheneuvolat ja koulupsykologit sekä kuraattorit tässä avainasemassa, mutta myös muiden lasten kanssa työskentelevien tulisi ymmärtää nykyistä paremmin vaikutuksensa lapsen psyykkiseen kehitykseen ja tukea sitä (tarha, koulu, harrastustoiminta).

Vanhempien hyväksyminen lapsensa parhaaksi asiantuntijaksi ja heidän tukemisensa. Lapsi/nuori elää kotonaan suurimman osan aikaa joten vanhempien tukeminen auttaa lastakin.
Toisaalta mielenterveyspalvelujen verkostoa pitäisi kehittää siten, että hoito olisi yhtä hyvää koko maassa.

Tuki kotiin kaikille jo vauvavaiheessa, jos perheessä väsymystä esim valvomisen takia. Väsyneille vanhemmille lomaa, jossa oman mielen ja hyvinvoinnin sekä parisuhteen huolehtimisen ohjausta. Työtä päiväkoti- ja koulukiusaamisen poistamiseksi jatkukoon. Välitön mahdollisuus päästä lapsen kanssa kysymään neuvoa tai tarvittaessa konsultoimaan psykologia. Painopiste lapsiperheisiin, jolloin tulevaisuus muuttuu henkisesti helpommaksi. Avoin keskustelu yhteiskunnassa kaikenlaisista hyvistä ja haasteellisista lapsi- ja nuorisovaiheen kokemuksista.

Varhaiskasvatukseen ja kouluihin enemmän resursseja mielenterveyttä tulevaan työhön (esim. koulunuorisotyöntekijöitä) sekä lisää tukimahdollisuuksia perheille, mahdollisimman nopeasti.

Enemmän kouluihin koulupsykologeja. Nykyiset resurssit riittämättömät. Opettajille lisäkoulutusta tunnetaitoihin ja oppilaiden dialogiseen kohtaamiseen. Mielenterveystaidot osaksi opetusohjelmia.

Lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia tulisi tukea varallisuudesta riippumatta vaikka sosiaalisten avustusten keinoin! Kuntien liikunta- ja kulttuuripalveluiden kattava tarjonta ja matala kynnys tärkeää! Urheiluseuroja tulisi velvoittaa huolehtimaan lasten mielenhyvinvoinnista myös! Samoin kilpatasolla ja kilpaurheilussa. Lasten ja nuorten mielenhyvinvointia tulisi edistää lisäämällä tietoisuutta esimerkiksi mindfullness -taidoista läpi peruskoulun. Mielenterveystaitoja tulisi opettaa säännöllisesti opetusohjelmassa. Lisää taide- ja tunneilmaisu opiskelua kouluihin ja harrastuksiin. Lisää vanhemmuutta tukevaa ohjausta saataville, erityisesti neuvoloihin, kouluihin, terveysasemille. Erikoissairaanhoitoon ohjautumista tulisi madalloittaa etenkin lasten kohdalla.

Resurssit (henkilöstön määrä ja osaaminen) kuntoon päiväkodeissa, kouluissaja ja lasussa. Mielenterveys rakentuu suhteessa ympäristöön ja vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin. Ihmisen perustarve on olla arvostettu ja hyväksytty. Palveluihin tarvotaan henkilöstöä jonka osaaminen on sosiaalisen vuorovaikituksen tukemisessa arjessa =sosionomit. Niin päiväkodeissa, kouluissa kuin perheneuvoloissa ja lasussa.

Kysely omasta hyvinvoinnista koulun terveydenhoitoon. Koulun ja perheiden välistä yhteydenpitoa tiivistetään.

Perhe, koulu, hyte, sote, järjestöt yhteen sovittaminen. Toimintaperiaate perhe ensin, sitten orhanisaatio.

Kouluihin tarvitaan erilainen lakijärjestelmään, sovitteluun ja diplomatiaan perehtynyt poliisin tai muun turvallisuusalan koulutuksen omaa opettaja, valvoja ja poliisin yhteyshenkilö. Miksi näin? Koska opettajien ensisijaiset resurssit kohdistuvat opetukseen. Kiusaamisen ja luokkatilojen turvallisuuden vuoksi tuleekin jokaisen koulun omata valvoja, joka kykenee lainsäädännön keinoin opettaamaan opiskelijoille, nuorille ja lapsille, miten riidanosapuolet kykenät selvittämään ilmenevät riitatilanteet. Tukihenkilö mahdollisesti pyrkisi myös luomaan kiusaajan ja kiusatun välille keskuteluyhteyden, jonka avulla kiusattu-kiusaaja-suhde voitaisiin muuttaa ystävyys tai kaverisuhteeksi, joka ei sisällä kiusatun tai kiusaajan järjestelmällistä syrjimistä. Myös kiusaajan ja kiusatun koulumenetystä ja oppimista voitaisiin tarkastella ja mahdollisesti sitä kautta löytää ratkaisu, miten oppimisen vaikeuteen tai kouluympäristöön integroituminen voitaisiin mahdollistaa.

Tekstin kirjoittaja on vakavan koulukiusaamisen ja syrjinnän kohteeksi joutunut henkilö, joka on tänä aikana huomannut varsin selvästi, että opettajien resurssit ja osaaminen kouluyhteisössä ilmenevissä kiusaamis tai syrjintä tapauksissa ovat yllättävän heikot. Väitettä myös tukee julkisuuteen tullut opettajan mediahuomiota herättänyt lausunto "oppilaiden pukeutumisesta ja siitä, että hänellä ei ole tarpeeksi koulutusta hoitaa kiusaamis- ja syrjintätapauksia.

Voimme löytää ratkaisut, jos pyrimme löytämään ne. Puhutaan suurista kokonaisuuksista ja niihin löydetään ratkaisu palanen kerrallaan.