Vanhempien mielenterveyden hoitaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Päihdeongelmissa avun piiriin myös nopeasti.

Otetaan laajasti käyttöön psykologipalveluita kouluissa ja koulutetaan psykologit ratkaisu- ja voimavarakeskeiseen ajatteluun ja työmalliin. Kouluihin myös lisää psykiatrisia sairaanhoitajia, jotka käyvät kaikkien oppilaiden kanssa vähintään kerran vuodessa ns. kehityskeskustelun, jossa pureudutaan mielen tasapainoon.

Varhainen, rohkea puuttuminen perheissä ilmeneviin ongelmiin (neuvolat, koulut, päivähoito jne). Riittävästi osaavaa henkilökuntaa työtä tekemään ja riittävästi hoitopalveluita matalalla kynnyksellä. Kouluihin tarpeeksi psykologipalvevluja ja mahdollisuus oppilaille jutteluun turvallisen aikuisen kanssa omassa kouluympäristössään.

Perheiden ja muiden kasvattajien (koulut, päiväkodit, harrastetoiminta jne.) sivistys ja tukeminen kohti terveitä rutiineja ja rakenteita.

Tämä asia on vuosia ollut niin kaltoinkohdeltu asia, että meillä on varmaan maailman huonoimmin voivia nuoria. Vika on usein asenteissa, että nuorella ei ole oikeita onglemia ja nuoren ongelmat mitätöidään,"se on vain jonkun nuoruuden vaihe" -ajattelulla. Tämän ajattelun johdosta, nuoren ongelmiin ei tartuta, ja ne saavat usein paisua mielettömiin mittoihin. Nuoren kynnys hakea apua kasvaa joka kerta, kun hänen ongelmansa on pyyhkästy sivuun vastuuttomasti aikuisten toimesta. Luulisi, että terveydenhuollon ammattilaiset ymmärtäisivät paremmin, mutta selkeästi näin ei ole ollut. Tiedän aivan liian monta tapausta, jossa nuori on saanut käydä melkoisen ongelma vyyhdin, joka on yhteiskunnalle paljon kalliimpi, verrattuna siihen, jos ongelma olisi otettu heti hoitoon, ja asiat laitettu järjestykseen. Nuorten ongelmien vähättely on hyvin kallis virhe, josta pitäisi päästä eroon heti.

Perheiden tukeminen, lasten mielenterveyden seuranta jo esiopetuksesta lähtien, samaan tapaan kun muutakin kehitystä ja kasvua seurataan.

Nuorten mielenterveyteen tulisi kiinnittää erityistä huomiota, jotta mahdollisiin mielenterveysongelmiin saataisiin todennäköisemmin apua ennen kuin ne pahenevat. Kouluissa tulisi panostaa mielenterveysvalistukseen enemmän ja mm. terveystarkastuksien yhteydessä voisi jutella nuorten kanssa mielenterveysasioista. Apua mielenterveysongelmiin tulisi olla helposti saatavilla koulun kautta, ja nuorilla pitäisi olla aina tilaisuus puhua mielenterveysasioista kahdenkeskeisesti ja luottamuksellisesti.

Yhteiskunnan rakenteiden suuret muutokset voivat lähteä liikkeelle vain ja ainoastaan lapsista. On ensiarvoisen tärkeää, että kouluissa ja oppilaitoksissa voidaan purkaa nykyisin pinnalla olevat käsitykset mielenterveyden ”ongelmista” ja aiheeseen liittyvistä tabuista. Mielenterveyteen vaikuttavista vaikeuksista tulee pystyä puhumaan avoimesti ja apua on aina oltava saatavilla. Myös lasten ja nuorten aitoon kuuntelemiseen ja viestin kuulemiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Liian monen surullisen tarinan takana on lapsuudessa koettu tunne siitä, etteivät aikuiset ikinä kuuntele saati ymmärrä heille puhutuista ongelmista taikka niiden merkittävyydestä lapsen elämässä.

Mielenterveystaitoja lisäävää kasvatusta pitäisi lisätä varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen. Myös esimerkiksi peruskoulun terveystarkastuksiin voisi sisällyttää tai niiden rinnalle lisätä koulukuraattorin tai -psykologin tapaamiset, joilla kartoitetaan lasten ja nuorten psyykkistä hyvinvointia ja kodin turvallisuutta. On paljon lapsia ja nuoria, jotka eivät tiedä pahan olonsa olevan epänormaalia ja että siihen on saatavilla apua, tai joiden kotona on huonot olosuhteet, ja lapsi reagoi kiltteydellä ja arkuudella, minkä takia ulkopuoliset eivät tiedä lapsen olevan turvaton tai jopa vaarassa kotona. Lapsi ei välttämättä puhu kenellekään esimerkiksi itsemurhasta, eikä siten tajua, että ei ole normaalia haluta kuolla. Samoin lapsi ei välttämättä kerro kenellekään olleensa taas yön yksin kotona, koska yksinhuoltaja vanhempi tai vanhemmat olivat yön juhlimassa, eikä siten tajua, että hänet on jätetty heitteille ja niin ei pitäisi tapahtua. Lasten ja nuorten mielenterveystaitojen kehittyessä myös matalan kynnyksen palveluita täytyisi kehittää ja olla enemmän.

Kouluihin tarvitaan mielenterveysosaamista, niin että kaikilla on mahdollisuus saada matalankynnyksen apua.