Empaattisuutta ei ole nähty ainakaan eläkeiän nostossa.

Empatia ja luottamus luodaan asiakasrajapinnassa, päätöksenteon ja linjanvetojem makrotasolla oltava yhdenvertaista. Empatia on hyvä asia, mutta johtaa usein kaikille kaikkea-perinteeseen, jossa kovaäänisimmät saavat, hiljaiset jäävät sivuun, kun eivät saa ääntään kuuluviin.

Avoimuus edesauttaa luottamusta. Hallinnon tulisi myös itse proaktiivisesti tarttua toimiin, jos epäkohtia havaitaan.

Empaattinen hallinto - ja vaalii luottamukseen liittyvää sosiaalista pääomaa :) Kuka näitä keksii :) Muutos on jatkuvaa - ei se vakaus ja hyväksitodetut toimintamallit. Vähenevät resurssit vievät väkeä pois perustehtävistä erikoistehtäviin, joita ohjateen oman hallinnon ulkopuolelta ( poliittiset päätökset ).

Julkisesti "riitely" ei tätä luottamusta lisää. Enemmän yhteistyötä ja yhteisia linjoja asioiden suhteen.

Ensiksi pitäisi alkaa noudattamaan tätä periaatetta. Tällä hetkellä se on visiotekstiä, jolla ei edes oleteta olevan kosketuspintaa todellisuuteen. Hyvä alku olisi, että hallinnon ylimmille paikoille ei enää valittaisi puoluepoliittisesti sopivinta, vaan pätevin ja osaavin hakija. Samoin erilaisten "hyvä veli/sisar" diilit poliittisen johdon lähipiiriin kuuluvien yritysten ja toimijoiden kanssa pitäisi kitkeä pois. Sitten ehkä voisi askel askeleelta edes kuvitella tavoitteen realisoituvan.

Hallinnosta puuttuu usein luovuus, sen sijaan jatkuvuuden nimissä pysyttäydytään perinteisissä toimintatavoissa ja lisätään byrokratiaa

"Empaattinen hallinto vaalii luottamukseen liittyvää sosiaalista pääomaa." Aikä kökköä on. Miksi tämä viimeinen lause on tässä? Hallinnossa ei olla empaattisia vaan noudatetaan lakia.

Luottamus syntyy monesti pitkän ajan kuluessa. Mutta kun se on rakentunut on se erittäin tärkeä osa-alue.

Avoimmuutta ja keskustelevuutta. Tiukissakin tilanteissa, jotka vaativat koviakin ratkaisuja pystyttäisiin viestimään empatian ja välittämisen kautta.