Tämä on hyvä esimerkki viestinnästä, jota on vaikea ymmärtää kunnolla -liian ympäripyöreästi sanottu.

Aktiivinen rakentaminen tarkoittaa yhteistyötä yksityisen puolen kanssa tai palveluiden käyttäjien. Usein siinä törmätään tuotantoon viennissä kilpailutusongelmaan. Pitäisi luoda joku uudenlainen malli viedä asioita yhteistyössä järkevästi eteenpäin. Toisaalta taas käyttäjien näkökulma usein sivuutetaan täysin. Monesti ns. palvelumuotoilu puuttuu täysin. Tosin on hienoja onnistumisiakin.

Luottamusta joko on tai ei ole se ei ole jatkumo! Poliittinen luottamus annetaan vaaleissa ja sen voi helposti menettää mutta sen vaiheittainen rakentamine on illuusio. Hallinnon luottamus pohjautuu pitkä-aikaisiin perinteisiin ja rakenteisiin, joita muutetaan ja muokataan vain hyvin harkiten ja hitaasti. Oikeudenmukaisuus, vastuunkanto ja läpinäkyvyys.

Vaikka strategiatasolla liikutaankin, periaatteissa olisi tärkeää olla sen verran konkretiaa, että niistä saa kiinni ja että ne ovat ymmärrettäviä. Mitä ovat jatkuvuutta ja vakautta luovat, julkilausutut toimintatavat ja miten tällainen periaate toteutuu? Miten luottamusta käytännössä rakennetaan proaktiivisesti ja mitä hallinnon empaattisuudella ja luottamukseen liittyvällä sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan? Periaate jää sisällöltään tyhjäksi, jos tekstissä liikutaan kovin abstraktilla tasolla.

Kuulostaa kivalta, mutta on sanahelinää, jos jossakin ei jotenkin avata mitä tämä oikeasti tarkoittaa ja myös punnita idealististen toimenpiteiden haittavaikutuksia. Jokaisella toimenpiteellä on aina kääntöpuolensa, joka tulee ottaa riskiarviossa huomioon.

Empaattiseen hallintoon on kyllä matkaa. Varmasti joissain virastoissa voidaan olla jo pitkälläkin. Luottamuksen rakentaminen vaatii sitouttamista, tilan antamista ja kuuntelua.

Luottamus on tärkein elementti tehtäessä myös kovia päätöksiä. Joten se pitää olla olemassa koko ajan. Luovia ratkaisuja on vaikea löytää, jos ratkaisujen etsijät ovat ihanteellisen rationaalisia ja konservatiiveja - joita on runsaasti virkakoneistoissa persoonatyyppeinä. Luovat ratkaisut voivat siis löytyä muualta, kun viraston sisältä - erityisesti jos ja kun luovia ratkaisua lähtökohtaisesti nauretaan kahvipöydästä ulos.
Hallinto ei voi olla loputtomiin empaattinen, sillä liika välittäminen sulkee reitit ratkaisujen tekemiselle. Valmistelussa toki tämä näkökulma on otettava huomioon, mutta ei enää ratkaisun tekemisessä.

Luottamuksen rakentumisen tulisi lähteä organisaatioiden sisältä selkein toimin. Miten ylin johto voisi sitoutua tähän vielä vahvemmin puhuen luottamusta sekä tulevaan että osastojen välille. Kun omassa organisaatiossa on aihe on kunnossa, on siitä helpompi jatkaa organisaatioiden välisiin ja asiakkaisiin liittyvän luottamuksen vahvistamiseen.

Empaattinen hallinto lisää luottamusta, mutta sillä ei voida automaattisesti taata yhdenvertaisuutta, joka voi osaltaan vähentää luottamusta. Luotettava hallinto on jatkuva, mutta joustava. Tämä on mahdollista vain kun julkinen hallinto on vahva.

Olisi hyvä, jos luottamusta rakennettaisiin aktiivisesti ihan käytännön tasolla eikä sitä olisi vaan paperilla.