Ihannetilanne tämäkin. Suomi tosin on, onneksi ainakin vielä, luottamukseen perustuva mallimaa. Miten kauan? Tämä on erittäin henkilösidonnaista jo nykyään. On olemassa ihmisiä joiden kanssa saisi olla nauhuri tai kaikki toimeksiannot pitäisi saada kirjallisena ja on olemassa täysin toisenlaisia ihmisiä joiden sanaan voi todella luottaa.

Luottamusta rakennetaan teoilla ei puheilla, teot ovat jääneet vähiin. Miten arvopohjan voi muuttaa kun kaikki ajattelevat vain omaa etuaan. Luottamus täytyy rakentaa juuri olemalla avoimia. Päätöksissä täytyy pysyä, myös suullisissa lupauksissa. Niin etteivät ne muutu hetken kuluttua.

Sitäpä olet mitä teet; pätenee myös luottamuksen rakentamiseen. Viimeinen lause empaattisuudesta kuulostaa utopistiselta, oman kokemuksen mukaan kansalaisilla usko pikemminkin ollut koetuksella.

Luottamusta rakennetaan toimimalla luottamuksen arvoisesti. Kielteisetkin asiat voivat kasvattaa luottamusta, jos ne hoidetaan hyvin ja avoimesti.

Kun edellisessä kohdassa selkeä viestintä on tavoiteltava päämäärä, niin tässäkin olisi voitu puhua ennakoivasta tai ennaltaehkäisevästä toiminnasta. On hyvä, jos myös periaatteiden tasolla ollaan johdonmukaisia.

Hallinnossa empaattisuus on tärkeässä roolissa, mutta se ei saa olla hallinnon päätavoitteena. Empaattisuus estää rationaalisten päätösten tekoa.

Suomessa ja Suomalaisiin luottamus korkealla tasolla. Pitäisi pyrkiä pitämään se.

Luottamuksen rakentaminen ja ylläpito erittäin tärkeätä. Siihen liittyvät edellä mainittu avoimuus ja johdonmukaisuus päätöksenteossa, yhdenvertainen kohtelu sekä selkeä kieli. Viimeisessä on haasteita, tässäkin strategiassa. Todella vaikeaselkoisia lauseita.

Eriarvoisuus on lisääntynyt.

Tällä hetkellä ei ole todellisuutta, Hallinto toimii viiveellä ja liian vähän. Hallinto ei vaali kansalaisten luottamusta kun ennen vaaleja lupaillaan kansalaisille mitä tahansa jotka asiat eivät koskaan toteudu vaan saattaa jopa tulla kiristyksiä asioihin.