Ei joka asioassa tarvita pelkästään empaattista hallintoa, vaan tällöin pitää kuunnella kansallisen johtajan, kuten presidentin jyrähdystä asiassa.

Avoimuus ja luottamus kulkevat käsikädessä eivätkä jonossa vaan rinnan. Luottamuksen rakentaminen on elinikäinen prosessi, sen menettäminen sekunnintuhannesosan väläys.

Luottamusta rakennetaan oikea-aikaisella ja tehokkaalla viestinnällä. Faktoihin pohjautuvalla viestinnällä, joka pystyy perustelemaan tehdyt päätökset.

Totta. Ongelma tulee vastaan kun hallinto alkaa toteuttaa sen jäsenten henkilökohtaisia ideologioita jolloin kaikkien hyvä muuttuu lähes väistämättä vain joidenkin harvojen hyväksi.

Uskottava hallinto perustaa päätökset ja toiminnan avoimuuteen ja perusteltuun tietoon. Luottamusta on vaikea saade tai sälyttää, mutta sen menettäminen ei vaadi paljoa.

Vakaus ja jatkuvuus ovat omiaan synnyttämään luottamusta, sillä epävarmuus ja huoli tulevaisuudesta saavat kansan levottomaksi ja huolestuneeksi. Vakauden ja jatkuvuuden määritelmät voivat kuitenkin olla laajoja. Niiden kohdennusta tai tasapainottamista tulee pohtia eri alojen suhteen, mikäli niitä halutaan vaalia. Nykyään lähes kaiken toiminnan lähtökohtana on talous, minkä katsotaan luovan paitsi vakautta ja jatkuvuutta, myös onnellisuutta, hyvinvointia, omavaraisuutta, luotettavuutta, asemaa tai vastaavia seikkoja. Mutta onko talous ja raha oltava aina ensimmäinen asia, minkä pohjalta toimitaan? Voiko esimerkiksi jatkuvaa ja vakaata toimintaa taata kaikkialla, mikäli säästetään kustannuksista jollain taholla? Säästäminen voi nimittäin joskus johtaa myös jonkin toiminnan häiriöihin ja epävakauteen. Tämä kohta on toki ok strategiassa, mikäli talous on kaiken lähtökohta ja kaikella toiminnalla pyritään keskeisimpien toimintojen jatkuvuuteen ja vakauttamiseen, vaikka jokin toiminto tai taho joskus notkahtaisikin.

Proaktiivisuus kuulostaa hyvältä. Ennakointi, tutkimustyö ja varautuminen ovat merkittäviä seikkoja luottamuksen takaamiseksi. Esimerkiksi COVID19-pandemian alkaessa kansaa vakuutti se, että pandemiaan oli jo olemassa varautumissuunnitelma. Oli myös hienoa, että sitä ei pelätty toteuttaa tilanteen hallitsemiseksi. Proaktiivisuuden tulee jatkua resurssien sallimissa puitteissa.

"Empaattinen hallinto vaalii luottamukseen liittyvää sosiaalista pääomaa" - voisiko tämän lauseen avata kansalle vielä selkeämmäksi? Se kuulostaa hyvän virkakielen vastaiselta, koska on epäselvä.

Luottamus saadaan paitsi tässä mainituilla tavoilla, myös vastuun kantamisella, josta ensimmäisessä kohdassa puhuttiin.

Luottamus on tietenkin kaiken toiminnan pohja. Toiminnan on oltava läpinäkyvää, avointa ja perusteltavissa. Asiakaslähtöinen suunnittelu voisi tukea myös empatian löytymisessä.

Luottamuksen saavuttaminen tekee hallinnosta myös huokuttelevamman ja kilpailukykyisemmän työpaikan.

Vallankäyttö voi olla empaattista, mutta vallankäyttöä se on silti sekä julkisen hallinnon ulkoisessa että sisäisessä toiminnassa. Empaattinen vallankäyttö on patriarkaalista/matriarkaalista. Jos vallankäyttöä ei ole, kyseessä on resurssien väärinkäyttö.

Empaattinen hallinto edellyttää kulttuurit huomioivaa lähestymisotetta. Saamenkielisten osalta tämä tarkoittaa kielitaidon lisäksi kulttuurin ja elinkeinojen ymmärtämistä ja muuta saamelaisten yhteiskunnan ja historian tuntemusta. Empatia edellyttää kykyä asettautua toisen asemaan ja aitoa ja aktiivista kuuntelemista. Saamenkielisten kohdalla empatiaan voi katsoa sisältyvän myös tietoisuus saamelaisten kokemasta syrjinnästä.