Luottamus rakentuu avoimuudesta ja yhteistyöstä.

Nyky hallinniosta yksilö on vain hallintoalamainen, jota ohjataan ja jolta ei vaadita mitään.

Mikä tahansa hallinto toimii parhaiten, jos siihen luotetaan. Mihin empatia tulee kohdistumaan? Kyetäänkö rajallisia resursseja kohdentamaan avaintoimintoihin, vaikka ei tunnu kivalta?

'rakentaa luottamusta toimimalla proaktiivisesti'. Vaihtaisin proaktiivisesti -sanan suomenkielisempään ja selkeämpään. Hyviä periaatteita ovat. Lause 'Empaattinen hallinto vaalii luottamukseen liittyvää sosiaalista pääomaa.' ei avaudu minulle. Empaattinen kuulostaa hyvälle ja uudelle asialle näin mainittuna valtionhallinnon yhteydessä. Sitä on hyvä olla myös virastoissa yms.

Hallintoa pitäisi kehittää samansuuntaisesti Pohjoismaiden ja Euroopan kanssa. Jos muu maailma varautuu kyber- ym uhkiin, ei Suomessa pidä hallinnon olla sinisilmäisen luottamukseen perustuvaa.

Luottamusyhteiskuntaa on rakennettava aktiivisesti, mutta lähes jokaisen ratkaisun jukinen käsittely ja selittely ei lisää luottamusta.

Proaktiivisuus on vaikeaa: poliittiset pyrkimykset ohjaavat hallinnon suuntaa, ei tietoon perustuva näkemys.

Niinpä... meillä on kuitenkin ihmisiä työntekijöinä ja varsinkin johtajina. Mitä lähemmäs mennään ns. huippua organisaatiossa sitä suurempia ovat poliittiset paineet. Nykypäivänä läpinäkyvyys ja korruption kitkeminen ovat keskeisiä luottamusta mahdollistavia asioita, sillä SOME on ympäristö jossa vain rehelliset pärjäävät, jos nekään.

Kyllä. Mikäli hallinto menettää alaistensa / kansalaisten luottamuksen menettää se samalla ison osan toimintakyvystään. Sosiaalista / poliittista pääomaa tulee hankkia toimimalla mahdollisimman avoimesti, loogisesti ja yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaisesti. Näin toimien pääomaa voidaan tarvittaessa kuluttaa kriisien yhteydessä vaatimalla alaisilta / kansalaisilta normaalia enemmän työtä tai muuta vaikeuksien sietämistä, jotta vaikeimman vaiheen yli päästään nopeasti ja mahdollisimman pienin vaurioin. Mikäli hyvinä aikoina tätä pääomaa ei ole luotu, pienikin kriisi voi johtaa katastrofiin. Samaa periaatetta voidaan soveltaa myös valtionhallinnon yläpuolelle esim. kv -yhteistyöhön EU:n sisällä ja globaalisti. Tässäkin asiassa koen päättäjien ja alaisten lyhyen välimatkan niin fyysisesti kuin hallintoportaiden osalta olevan avain menestykseen. Oman joukkoyksikön johtajan puolesta, joka on ollut luottamuksen arvoinen ja jonka tuntee henkilökohtaisesti, on paljon valmiimpi tekemään enemmän kuin kaukaisen ja muodottoman johtoelimen puolesta.

"Empaattinen..." -lause on korukieltä, joka ei oikein avaudu, varsinkin kun hallintoa ei juuri voi nähdä eikä kokea empaattisena. Empaattisuus toki on hyvä tavoite, mutta voiko sitä vielä todeta periaatteena?