Palvelupolkujen hahmottaminen elämän tilanteiden mukaan auttaa tuomaan asiakas keskiöön ja samalla on omiaan häivyttämään organissatiot tastalle

Panostettava selkeään tavoiteasentaan, pois hektinen tapa johtaa.

Moninaisuuteen tulisi panostaa vielä enemmän ja omaksi ilokseni omassa hallinnossa tämä on ymmärrettykin. Julkisen hallinnon tulisi näyttää tässä esimerkkiä.

Moninaisuutta ei ole kovin hyvin tunnistettu ainakaan tähän saakka yleisellä tasolla.

Moninaisuutta pitäisi rakentaa erityisen vahvasti. Moninaisuus ei näy julkisen sektorin toiminnassa, vain asiakkaissa.

Moninaisuus on rikkautta.

Hallinnon on tärkeää tukea moninaisuuden huomioonottamista ja tukemista.

Ihmisen perustarve on kuulua johonkin. Maailma missä toimimme, on moninainen (mitä sitten tällä tarkoitetaankaan), mutta varmasti vielä kaukana yhdenvertaisesta. Tarvitsemme yhteenkuuluvuutta ja oikeudenmukaisuuden tunnetta. Vaikka erilaisuutta on hyvä ja kannatettavaa on hyväksyä, niin kuitenkin tarvitsemme myös samanarvoisuutta ja samanlaista ja yhdenvertaista toimintaa. Kaikkeen ei voida, eikä saa taipua. Liika pistaleisuus ja moninaisuus hajottaa ja murtaa normin, ja normit on sitä, mitä kestävä, kantava ja toimiva yhteiskunta myös tarvitsee.

Omassa virastossani en ole huomannut ongelmia yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Mielestäni kaikki voivat jo nyt osallistua yhteiseen toimintaan.

Hallinto sitoutuu aktiivisesti anti-rasistiseen toimintaan ja poistaa kaiken rakenteellisen rasismin. Ei ainoastaan puheissa, vaan käytännössä. Kaikki työntekijät julkishallinnossa sitoutuvat tähän myös, eivätkä kohtele esim. rodullistettuja suomalaisia eksoottisina kuriositeetteina, vaan arvostettuina kollegoina, tulevina johtajina, asiantuntijoina, jotka voivat asua vaikkapa omakotitaloissa siinä missä kuka tahansa muukin suomalainen.