Kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanosuunnitelma

Stuba Nikula

Anneliina Wevelsiep

Noora Herranen

Päivi Savinainen

Sirke Pekkilä

Antti Nieminen

Annukka Vähäsöyrinki

Marjaana Lahdenranta

Kimmo Levä

Annastiina Louhisalmi

yksityishenkilö

Sivistysliitto Kansalaisfoorumi SKAF ry

Konserttikeskus

Kuopion kaupunki

Taideyliopisto

Kaakkois-Suomen taidetoimikunta, MetalliPro Oy, Suomen kultaseppien liitto

Suomen Taiteilijaseura

Lapin liitto

Kansallisgalleria

Kansalliskirjasto / E-kirjasto

Kulttuuriperinnön tunnistaminen yhteiskunnalliseksi voimavaraksi sekä huoltovarmuuden ja henkisen resilienssin perustaksi on keskeinen tavoite, ja kulttuuriperintöstrategian toteuttaminen tämän kannalta olennainen toimenpide.
Kansalaislähtöisyyttä sekä järjestökentän ja vapaan sivistystyön tuottamaa kulttuuritoimintaa, -harrastamista ja -oppimista tulisi tuoda kulttuuriperinnön ja tiedon toimenpiteissä nykyistä selkeämmin esiin. Kansalaisilla on olennainen rooli kulttuurin tekijöinä ja tuottajina – ei vain sen yleisönä.
Kulttuurin harrastajat ovat merkittävä osa elävän kulttuuriperinnön ylläpitäjiä ja sen jatkuvuuden varmistajia. Esimerkiksi suomalainen harrastajateatteri sekä kansanmusiikki ja -tanssi nojaavat vahvasti ei-ammatilliseen kulttuurin tekemiseen.
Painotamme, että myös nämä elävän kulttuuriperinnön vaalijat ja tuottajat – harrastajina ja kulttuurin tekijöinä toimivat kansalaiset sekä heidän toimintansa mahdollistavat yhdistykset ja vapaan sivistystyön oppilaitokset - tulee integroida osaksi toimenpiteitä.

Jotta kulttuuriperinnön säilyttäminen ja hyödyntäminen olisi mahdollista, tulee luoda rakenteet, jotka takaavat pitkäjänteisen tuen kaikille kokoelmille, arkistoille ja elävän perinnön säilyttäjille. Rahoituskriteerit täyttäville instansseille tulee taata riittävä perustulo toiminnan ylläpitoon.

Toimenpiteitä on liikaa ja niiden muotoilu on liian epämääräinen, jotta niistä tulisi toimintaa ohjaavia. Toimenpide 1 lienee mahdoton, sillä kukaan ulkopuolinen ei voi määrittää, mitä eri sektoreilla toimivat organisaatiot ottavat osaksi strategiaansa. Toimenpide 2 on jo nyt monen toimijan lakisääteinen tehtävä, joten sen ottaminen erillisten kehittämistoimenpiteiden kohteeksi on turha. Sama tilanne on monen muunkin tavoitteen kohdalla. Ensimmäinen mitattava tavoite on 8 ja sen toteuttaminen on tärkeää. Hyvä nosto kehittämiskohteeksi on myös vajaakäyttöisen rakennuskannan käyttöön liittyvät tavoitteet.

Esitetyissä toimenpiteissä ei käsitellä digitaalisessa muodossa olevaa kulttuuriperintöä, kuten digitaalisia pelejä, taidetta, kulttuurisesti merkittäviä verkkosivuja, populäärikulttuuria, tai muuta kulttuurisesti merkittävää mediasisältöä. Vaikka nämä kulttuurimuodot ovat olleet olemassa vasta muutama vuosikymmen, niiden suunnitelmallinen arkistointi ja säilyttäminen tulisi turvata aineiston haavoittuvuuden johdosta. Tällä hetkellä ei ole riittävästi rakenteita turvaamassa niiden säilymistä seuraavallekin sukupolvelle tai edes historiantutkimukseen. Teknologian kehittyessä digitaaliset sisällöt tulevat olemaan yhä merkityksellisempi osa suomalaista kulttuuriperintöä.

Tavoitteeseen ”Kulttuuriperintö on tunnistettu yhteiskunnalliseksi voimavaraksi, huoltovarmuuden ja henkisen kriisinkestävyyden ja resilienssin yhdeksi perustaksi” voisi lisätä toimenpiteen: ”Huolehditaan, että myös vähemmistöihin liittyvää kulttuuriperintöä tallennetaan muistiorganisaatioihin.”

Pitää lisätä kulttuurihyvinvoinnin tietoperustan kehittäminen ja olemassa olevien tietojärjestelmien hyödyntäminen.

Kulttuuriperintö on tunnistettu yhteiskunnalliseksi voimavaraksi, huoltovarmuuden ja henkisen kriisinkestävyyden ja resilienssin yhdeksi perustaksi.
Toimenpiteet keskittyvät olennaisiin asioihin. Kulttuurperintöstrategia on jo itsessään laaja setti tavoitteita ja toimenpiteitä, lisäksi toimintaympäristössä on sen laatimisen jälkeen korostuneet varautumisen näkökulmat, jotka koskevat sekä fyysistä että digitaalista kulttuuriomaisuutta ja kulttuuriperintöä. Näihin on tulevina vuosina keskityttävä ja erityisesti työnjakoon, selkeisiin ohjeisiin ja yhteistyöhön eri toimijatasojen välillä., jotta saadaan olemassa olevat resurssit toimimaan aiempaa tehokkaammin yhdessä.

Kulttuurialaa koskeva tutkimus-, tilasto- ja tietoperusta on kattava ja ajantasainen sekä kansallisesti ja kansainvälisesti vertailukelpoinen ja hyödynnettävissä.
Tietotuotannon jatkuvuus ja laadun kehittäminen sekä tiedonkeruiden yhteismitallisuuden lisääminen on tärkeää. Taidejakulttuuri.fi on hieno alusta, johon on syytä edelleen panostaa. Yksittäisenä asiana tarvittaisiin kulttuuritalouden nykyistä parempaa asiantuntemusta kulttuurin taloudellisen tuottavuuden arvioimiseen. Mutta taloutta vieläkin tärkeämpää on yhteiskunnallistesti merkittävien ja sivistyksellisten perusoikeuksien (jokaisenoikeudet kulttuuriin, taiteen ja tieteen vapaus, hyvinvointivaikutukset, henkinen kriisikestävyys) toteutumisen kannalta tärkeiden vaikutusten arvioimiseen liittyvien käsitteiden ja indikaattoreiden helppokäyttöisyyden ja yhteismitallisuuden kehittäminen ja tutkiminen.

Kulttuuriperinnön ja kulttuuriperintölaitosten kokoelmien digitaalisen saatavuuden edistäminen, esimerkiksi avaamalla niitä verkkoon, on hyvä asia, mutta tähän tulee olla varattuna aina myös riittävät resurssit tekijänoikeuskorvauksiin. Kulttuuriperintöaineistot sisältävät myös tekijänoikeussuojan piirissä olevaa aineistoa ja näiden aineistojen yleisön saataville saattamisesta digitaalisesti tulee maksaa asianmukainen ja kohtuullinen korvaus tekijöille ja oikeudenhaltijoille.
Toimenpiteisiin tulee sen vuoksi lisätä omaksi kohdaksi:
• Varmistetaan, että kulttuuriperinnön ja kulttuuriperintölaitosten kokoelmien digitaaliseen saatavuuteen varataan riittävät taloudelliset resurssit, mukaan lukien riittävä määräraha tekijänoikeuskorvausten maksamiseen.

Pidän erittäin tärkeänä, että kulttuuripolitiikan toimenpidesuunnitelmassa huomioidaan kulttuuriperintö yhteiskuntaa vahvistavana tekijänä. Tähän liittyy myös se, miten taidekasvatusta ja harrastamista tuetaan – ne ovat olennaisia keinoja siirtää kulttuurisia taitoja ja merkityksiä eteenpäin.

Suomessa taiteen perusopetus tarjoaa ensisijaisesti lapsille ja nuorille pitkäjänteisen, laadukkaan väylän taiteen oppimiseen. Sen yhteiskunnallisesta vaikutuksesta on runsaasti tutkimustietoa: taideopiskelu vahvistaa kognitiivisia taitoja, tukee sosiaalista kasvua, kehittää pitkäjännitteisyyttä ja edistää hyvinvointia. Näiden hyötyjen vuoksi taiteen perusopetus on mielestäni tärkeä osa kulttuuripolitiikkaa – se ei ole marginaalinen harrastusmuoto, vaan yksi suomalaisen kulttuurisen osaamisen kivijaloista.
Musiikin taiteen perusopetuksella on erityinen paikka tässä kokonaisuudessa. Musiikin opiskelu on tutkitusti yhteydessä esimerkiksi keskittymiskyvyn, muistitoimintojen ja yhteistyötaitojen kehittymiseen. Samalla se luo polun musiikin elävän kulttuuriperinnön jatkajille: kuorot, orkesterit, yhtyeet sekä muut harrastajayhteisöt elävät ja uudistuvat pitkälti sen kautta, että nuoret ovat saaneet mahdollisuuden oppia musiikkia ammattitaitoisessa ja tavoitteellisessa ympäristössä. Ilman tätä perustaa suuri osa suomalaisesta musiikkikulttuurista kaventuisi.

Taiteen perusopetus on vahva ja keskeinen osa suomalaista kulttuuriperinnettä. Toivon, että taiteen perusopetuksen rooli sekä sen yhteys kulttuuriperinnön tulevaisuuteen tunnistetaan selkeästi osana suunnitelmaa. Se on pitkän aikavälin investointi sekä kulttuuriseen osaamiseen että yhteiskunnan henkiseen kestävyyteen.

Toimenpiteet ovat yleisluontoisia. Konkreettisuus puuttuu. Eduskunnan vastauksen kohta 8 (: toimeenpanosuunnitelmassa vahvistetaan sivistystä ja vaalitaan kulttuuriperintöä huolehtien myös kansallisten julkisten taide- ja kulttuuri-instituutioiden toimintaedellytyksistä, jotta näiden rooli osana kulttuurin infrastruktuuria pysyy yllä ja tekee Suomesta kokoaan merkittävämmän kulttuuritoimijan) pitäisi saada toteutumaan myös käytännössä eikä vain sanojen tasolla.

Toimenpide-ehdotukset ovat kannatettavia. Niissä tulisi kuitenkin nimetä vastuutahoja ja yksilöidä toteuttajia.

Tavoitteeseen ”Kulttuuritoimijoiden rooli yhteiskunnan henkisen kriisinkestävyyden avaintoimijoina on vahvistunut” liittyen Sivistysliitto Kansalaisfoorumi korostaa yhdistysten toteuttaman kulttuuritoiminnan merkitystä. Kulttuuriharrastaminen on keskeinen tapa vahvistaa ihmisten omaa toimijuutta ja henkistä kriisinkestävyyttä.
Matalan kynnyksen osallistuminen ja kulttuuriharrastaminen paikallisyhteisöissä lisäävät osallisuutta sekä tarjoavat mahdollisuuksia harjoitella yhteisöissä toimimisen ja vaikuttamisen taitoja. Paikallisesti toteutettu kulttuuritoiminta vahvistaa myös yhteisöjä itseään ja tätä kautta koko yhteiskunnan henkistä kriisinkestävyyttä. Tätä työtä tehdään laajasti vapaan sivistystyön oppilaitoksissa ja kulttuurijärjestöissä.
Kannatamme toimenpidettä 19 (“Panostetaan kaikenikäisten hyvän medialukutaidon ja informaatiokulutaidon ylläpitämiseen päivitettyjen kansallisten mediakasvatuslinjausten mukaisesti”). On tärkeää huomioida myös aikuisten medialukutaidon puutteet, ja vapaa sivistystyö voi toimia näiden taitojen keskeisenä kouluttajana.

TAVOITE: Taide- ja kulttuurialan ammattilaisten työskentelyedellytykset ja toimijoiden välinen yhteistyö paranevat:
--> alla olevat toimenpiteet eivät liity toimijoiden yhteistyöhön, kaipaisimme siihen jotakin omaa toimenpidettä.
Esimerkiksi: Eri taiteen alojen toimijoiden välistä yhteistyötä ja yhteishankkeita rahoitetaan tavoitteena uudistaa ekosysteemiä ja rikkoa raja-aitoja.

Toimenpiteeseen 19. ehdotamme uutta muotoilua, koska myös muu kulttuurilukutaito on tässä mielestämme relevanttia:
Panostetaan kaikenikäisten hyvän medialukutaidon ja informaatiolukutaidon ylläpitämiseen päivitettyjen kansallisten mediakasvatuslinjausten mukaisesti sekä koko Suomen väestön kulttuurikompetenssin vahvistamiseen.

aiteenalojen tasapuoliseen kohteluun ja niiden väliseen avoimeen vuoropuheluun pitää kiinnittää erityisesti huomiota. On todella hyvä, jos taide ja kulttuuri ymmärretään vahvaksi osaksi yhteiskuntaa. Sen edellytyksenä on kaikkien yhteisymmärrys, mikä on kenenkin vapautta ja mikä vastuuta. Vastuullinen vapaus on ainoa tapa uudistua ja luoda tulevaisuutta, se on menestyvän yhteiskunnan salaisuus. Kulttuuri- ja taidekentällä on paljon piilevää potentiaalia myös vientituotteiksi, kunhan niiden luontevaan hyödyntämiseen löydetään väyliä. Siksi uudet rahoituskuviot ja -mallit ovat todella tervetulleita.

Toimeenpanosuunnitelmaan tulee sisällyttää toimenpiteiden 11 ja 12 yhteyteen selontekotekstissä oleva maininta "Visuaalisten alojen taiteilijoiden korvaus- ja palkkiojärjestelmää kehitetään." (s. 27)

Kuvataide on Suomessa tutkitusti heikosti rahoitettua, ja alan rakenteiden uudistaminen on odottanut pitkään. Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta laadittu, kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen laatima laaja selvitys Visuaaliset taiteet Suomessa (2023) osoittaa, että valtio rahoittaa visuaalisia taiteita vähän suhteessa useimpiin muihin taiteenaloihin, ja että visuaalisten taiteiden alalla taiteellisen työn rakenteet ovat monia muita taiteenaloja heikommat. Ennen kulttuuribudjettiin kohdistuneita leikkauksia visuaalisen taiteen osuus koko valtion taidebudjetista oli vain 1 % (Cupore 2021). Kuvataiteen rakenteiden puutteellisuus on pitkään jatkunut rakenteellinen ongelma. Tämä ongelma on noteerattu niin tuoreessa Kulttuuripoliittisessa selonteossa (2025) kuin opetus- ja kulttuuriministeriön linjapapereissa.

Muun muassa vuonna 2023 laaditussa Opetus- ja kulttuuriministeriön virkanäkemyksessä tulevan hallituskauden valinnoista todetaan: ”Taide- ja kulttuurialoista museoita ja esittäviä taiteita koskeneiden valtionosuusuudistusten jatkoksi tulee vahvistaa sellaisten kulttuurialojen toimintaedellytyksiä, joilta puuttuvat valtionosuusjärjestelmän kaltaiset rakenteet. Tällainen ala on visuaaliset taiteet, jolla työskentelevien ammattilaisten määrä on suuri ja jota tarjotaan ja kulutetaan monissa verrokkimaissa paljon enemmän kuin Suomessa.”

Kuvataiteen rakenteiden puutteellisuus on noteerattu myös seuraavissa julkaisuissa: Kulttuurin tulevaisuustyöryhmä: Kulttuurin aika on nyt, OKM 2023 ja Taide- ja taiteilijapolitiikan suuntaviivat, OKM 2018.

Selonteon kirjaus ”Visuaalisten alojen taiteilijoiden korvaus- ja palkkiojärjestelmää kehitetään" on erittäin tarpeellista panna toimeen hallituskaudella 2027–2031, sillä ongelma on odottanut ratkaisuaan jo pitkään.

--

Lisäksi selontekotekstissä todetaan: “Tuetaan toimintamallien ja verkostojen kehittymistä ja arvoverkkojen nivelkohtia sekä vahvistetaan ansaintaa alusta- ja tekijänoikeustaloudessa. Teoksen hyödyntäminen tuo aina korvauksen tekijälleen.” (s.27)

Kirjaus tekijän oikeudesta korvaukseen on tärkeä ja tulisi sisältyä toimeenpanosuunnitelmaan, sillä taiteilijan kuuluu yksiselitteisesti aina saada korvaus teoksen käytöstä. Esimerkiksi: kun taidemuseot pyrkivät saamaan kokoelmissa olevat teokset myös kansalaisten ulottuville internetiin, pidämme tärkeänä, että tästä digilevityksestä maksetaan tekijänoikeuslain edellyttämä korvaus taiteilijoille, eikä korvaustasoa poljeta. Nämä museoiden kokoelmataiteen verkkojulkaisemisesta maksettavat digikorvaukset rinnastuvat e-lainauskorvaukseen.

Uudistetaan myös yksityisen kopioinnin hyvitysjärjestelmä markkinaperusteiseksi.

--

Lisäysehdotus kohtaan 12. Varmistetaan, että työttömyysturvalain yhdistelmävakuutuksen lainsäädäntöhankkeessa huomioidaan myös apurahatulo.” Kirjaus on riittämätön korjaamaan taiteilijoiden työttömyysturvan haasteita. Vakuutuskattavauus ei auta työttömyysturvan osalta, jos työttömyysturvalain 2 luvun 5 §:n mukainen omassa työssä tai yrittäjänä työllistymisen epäselvä tulkinta muodostuu esteeksi työttömyysturvan piiriin pääsemiselle. Kyseinen pykälä vaatii selkiyttämistä taiteilijoiden osalta.

Ilman työttömyysturvan piiriin pääsyn mahdollistamista lainsäädännöllisellä muutoksella ei liiketoiminnan edellytyksiä voida vahvistaa. Ilman riittävää turva taiteilijan neuvotteluasema ja mahdollisuus pitää puoliaan ei toteudu. Taiteilijat ovat nykytilanteessa hyväksikäytön vaarassa, koska turvaverkkoa ei ole.

Lainsäädännöllisten keinojen vahvistaminen taloudellisten ja moraalisten oikeuksien turvaamiseksi ei auta taiteilijoita tulonmuodostuksessa, mikäli taiteilijoille ei ole tarjolla riittävää tukea oikeuksien valvomiseksi ja vaatimiseksi.

Näiden tavoitteiden, sekä koko osion tavoitteiden edellytyksenä on, että taiteilijajärjestöjen resurssia lisätään mahdollistamaan yleinen ja neuvonta ja taiteilijakohtainen tuki sekä tiivis viranomaisyhteistyö. Taide- ja kulttuuriviraston asiantuntemusta ja roolia taiteilijoita koskevan lainsäädännön koordinoinnissa tulee vahvistaa ja turvata sille resurssit olla mukana eri hallinnonalojen lainvalmistelutyöryhmissä turvaamassa taiteilijoiden ammatinharjoittamisen ja perusoikeuksien toteutumista.

--

Selonteon toimeenpanosuunnitelmassa tulisi myös olla maininta taiteilija-apurahajärjestelmän vaalimisesta ja kehittämisestä sekä apurahan tason nostamisesta kohti suomalaista mediaanituloa. Suomalainen taiteilija-apurahajärjestelmä on erittäin kustannustehokas ja kulttuuripoliittisesti merkityksellinen, vaikka sen osuus valtion kulttuuribudjetista on alle 3 %. Apurahan taso ja määrä on kuitenkin jäänyt jälkeen taiteilijoiden määrän ja kustannustason noususta.

Kuvataiteen kaltaisissa taidemuodoissa, joissa taiteilijoille on vain vähän tai ei ollenkaan kuukausipalkkaisia työpaikkoja, apurahat ovat tärkeä taiderahoituksen muoto. Kuvataiteen alalla hakupaine on suurempi kuin muilla aloilla. Esimerkiksi vuonna 2023 kuvataiteen apurahaa haki lähes 1 200, ja sen sai 61 taiteilijaa (5 % hakijoista).

Tavoitteessa "Kulttuuritoimijoiden rooli yhteiskunnan henkisen kriisinkestävyyden avaintoimijoina on vahvistunut." otetaan toivottavasti huomioon myös digitaaliset ympäristöt sekä niiden sisällöntuottajat. Miten esimerkiksi peliala nähdään tässä avaintoimijana? Entä e-urheilu, josta kiistellään onko se urheilua tai edes kulttuuria? Tai sosiaalisessa mediassa toimivat kulttuurituottajat, joilla on tuhansia seuraajia? Joihinkin näistä voidaan vastata kohdalla 19. (erittäin hyvä lisäys, mediakasvatus kaikenikäisille on super tärkeätä, kiitos tästä!), mutta yleisesti digitaalisen kulttuurin merkitystä ei arvosteta sekä sen hyödyntäminen/tukeminen tasavertaisesti perinteisten kulttuurimuotojen rinnalla ontuu.

Mahdollisten uudenlaisten kulttuurimuotojen kehittyminen teknologian edistyessä täytyy pystyä myös joustavammin huomioimaan kulttuuripoliittisessa päätöksenteossa. Siihen vastataan jo osittain osassa "17. Huolehditaan kulttuurin monimuotoisuudesta yli kieli- ja kulttuurirajojen", mutta kaipaisin tähän tarkennusta, mitä monimuotoisuutta tässä tarkoitetaan. Onko se kulttuurin sisältöjen monimuotoisuuden turvaaminen (eli tuotoksien sisällöt), Suomalaisen kulttuurin monimuotoisuuden kasvattaminen, yksittäisten ihmisten monimuotoisuuden tukeminen, vähemmistöryhmien vahvistaminen, ihmisryhmien moninaiset tavat tuottaa ja olla osa kulttuuria, vai jotakin muuta tai kaikki näistä? Tällaisenaan lause ei oikeasti kerro yhtään mitään, mitä monimuotoisuudella oikeasti haetaan. Huolehtiminen monimuotoisuudesta ei myöskään ole selkeä toimenpide, se on tavoite, josta puuttuu tieto miten se käytännössä toteutetaan.

Lisäys tavoitekokonaisuuteen: "Taide- ja kulttuurialan ammattilaisten työskentelyedellytykset ja toimijoiden välinen yhteistyö paranevat."

Nykyiset kaksi toimenpidettä eivät riitä vahvistamaan taide ja kulttuurialan ammattilaisten työskentelyedellytyksiä. Ehdotamme, että toimenpiteisiin lisätään seuraava:

Tanssialasta laaditaan selvitys ja valmistellaan kansallinen strategia ja toimenpideohjelma alan kehittymisen tukemiseksi sekä tanssin saatavuuden varmistamiseksi.

Tanssitaide vahvistaa kehollista ymmärrystä, vuorovaikutusta ja hyvinvointia aikana, jolloin yhteiskunta digitalisoituu ja arki etääntyy fyysisestä kokemuksesta. Ilmaisumuotona se tavoittaa yleisöjä yli kieli ja kulttuurirajojen ja tarjoaa välineitä kasvatukseen, hyvinvointiin ja yhteisöjen rakentamiseen. Tanssi tuo tilaa moninaisuudelle ja lisää taiteen saavutettavuutta, minkä vuoksi sen elinvoimaisuus on merkittävä kulttuuripoliittinen kysymys nyt ja tulevaisuudessa.

Perustelut:
Tanssin alan toiminta ja työpaikat keskittyvät harvoihin toimijoihin. Vakituisten työpaikkojen määrä jää alle viidenkymmenen, mikä luo poikkeuksellisen riskialttiin ympäristön verrattuna muihin esittäviin taiteisiin. Ilman strategista kansallista kehittämistyötä tanssiala ei kykene rakentamaan pysyvyyttä, kestävää työuraa eikä vahvaa alueellista ekosysteemiä.

Tanssiala tarvitsee valtakunnallisen kehittämisohjelman, koska
• työmarkkina pirstaloituu ja toimeentulo muodostuu epävarmasti,
• alueellinen saatavuus jää epätasaiseksi,
• rakenteelliset tukiverkostot eivät kata koko maata,
• pysyvät työurat ja ennakoitava toimeentulo eivät toteudu,
• taiteellinen kehitys kärsii työn kuormittavasta sirpaleisuudesta,
• nykyinen tanssin aluekeskusmalli tukee, mutta ei kanna ilman valtakunnallista linjaa sekä riittävää ja pysyvää rahoitusta

Kansallinen strategia loisi selkeät tavoitteet työskentelyedellytysten parantamiselle, alueellisen saavutettavuuden vahvistamiselle ja tanssitaiteen elinvoiman kasvattamiselle.

Tavoite ”Taide- ja kulttuurialan ammattilaisten työskentelyedellytykset ja toimijoiden välinen yhteistyö paranevat” vaatisi lisää toimenpiteitä toteutuakseen. Esimerkiksi: ”Parannetaan taiteilijoiden työttömyysturvaa yhteistyöllä sosiaali- ja terveysministeriön , työ- ja elinkeinoministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön ja verottajan kesken.” ”Lisätään kulttuurialan rahoitusta ” ja ”Edistetään vähemmistöihin kuuluvien taiteilijoiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Lisäksi tulisi lisätä kohdan koskien alan opintojen yhdenvertaisuudesta.

Toimenpide 16: Ei vain kulttuuritoimijoiden, vaan myös muiden hallinnonalojen ja toimijoiden ymmärryksen lisääminen taiteen ja kulttuurin roolista henkisessä kriisikestävyydessä.

Toimenpide 17. ”Huolehditaan kulttuurin monimuotoisuudesta yli kieli- ja kulttuurirajojen.” Jos tässä tarkoitetaan kulttuurin moninaisuuden turvaamista tekijöiden moninaisuuden näkökulmasta, miksi tähän on valittu pelkästään kieli ja kulttuuri näkökulmiksi? Tässä voisi luetella myös toimintakyvyn kirjon / vammaisuuden, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt jne. Moninaisuus ei ole pelkästään kieltä ja etnistä taustaa. Jos taas tarkoitetaan taidemuotojen moninaisuutta, miksi viitataan kieli- ja kulttuurirajoihin? Tähän kohtaan voisi lisätä sivulauseena ”edistetään aliedustettujen taiteilijoiden yhdenvertaisuutta”
Lisäksi toimenpide vaatisi konkretisoimista: Miten tästä huolehditaan? Esim. yhdenvertaisuussuunnitelmilla, tavoitteellisella rekrytoinnilla, kouluttamalla kulttuurikentän toimijoita, kiintiöillä, keräämällä tilastoja alan ammattilaisista eri laitoksissa? On melko vaikea arvioida onko toimenpide toteutunut, jos se on näin ylätasoinen ja epämääräinen.

TAVOITE: Taiteilijoiden sekä taide- ja kulttuurialan ammattilaisten rahoitus-, yrittäjyys- ja liiketoimintaosaaminen vahvistuu. Toimenpiteet ovat riittämättömät ja epämääräiset. Esimerkiksi taiteen, kulttuurin ja luovien alojen esihautomo- ja hautomotointaa tulisi edistää konkreettisin teoin.

TAVOITE: Kulttuuritoimijoiden rooli yhteiskunnan henkisen kriisinkestävyyden avaintoimijoina on vahvistunut. Toimenpiteet ovat puutteelliset, näissä tulee ottaa huomioon taiteilijoiden ja eri alojen kehittäjien välinen vuoropuhelu ja uuden ymmärryksen muodostaminen. Myös "Vahvistetaan kulttuuritoimijoiden ymmärrystä roolistaan osana yhteiskunnan turvallisuutta." tulee laajentaa muotoon "Vahvistetaan kulttuuritoimijoiden ymmärrystä roolistaan osana yhteiskunnan turvallisuutta sekä vuoropuhelua eri alojen asiantuntijoiden kanssa ymmärryksen syventämiseksi ja edistämiseksi käytännön tekojen kautta."

Esitetyt toimenpiteet edistävät mielestämme hyvin kulttuuripoliittisen selonteon tavoitteita. Kirja-alaa koskeva selvitys on kannatettava ja se tulisikin käynnistää pikaisesti.

Luovan alan ammattilaisten tekijänoikeus- ja immateriaalioikeusosaamisen lisääminen on erittäin tärkeää. Koulutusta tulee tarjota opintojen yhteydessä, mutta myös jo työelämässä oleville luovan alan ammattilaisille. On tärkeää, että koulutusten ja tiedonsaannin kohdistumista tasapuolisesti ja riittävän laajasti luovan alan ammattilaisille mitataan ja seurataan. Koulutusta ja tiedonsaannin lisäämistä tulisi tehdä yhteistyössä alan ammattijärjestöjen ja tekijänoikeusjärjestöjen kanssa.

Kulttuuripoliittisen toimenpidesuunnitelman tavoitteet ovat oikeansuuntaisia.

Tavoitteissa puhutaan kulttuurin saavutettavuudesta, hyvinvoinnista ja kulttuuriperinnön vaalimisesta – kaikki teemoja, joissa taiteen perusopetus on jo nyt keskeinen yhteiskunnallinen toimija. Taiteen perusopetuksen potentiaali nimenomaan ennaltaehkäisevänä ja resilienssiä vahvistavana rakenteena tulis huomioida selkeästi. Se on yksi tasa-arvoisimmista tavoista varmistaa, että mahdollisimman monella on käytössään taiteen ja kulttuurin tuoma tuki ja voimavarat jo varhaisesta iästä lähtien.

Tilanteessa, jossa yhä useampi lapsi ja nuori kokee henkistä kuormitusta ja pahoinvointia, toimenpidesuunnitelman tavoite vahvistaa kulttuurin hyvinvointivaikutuksia on erityisen tärkeä. Taiteen perusopetus vastaa tähän hyvin. Taiteen perusopetuksella on, eritoten lapsille ja nuorille tutkitusti merkittäviä hyvinvointivaikutuksia. Tämä tulisi tunnistaa selvemmin tavoitteiden jalkauttamisessa.

Tavoitteen ”Arvoketjun toimivuuden parantaminen ja ekosysteeminen yhteistyö” toimenpiteissä ekosysteemisen yhteistyön toimijat on kuvattu liian suppeasti. Ekosysteemiin tulisi sisällyttää myös kansalaisjärjestöt sekä opintokeskukset näiden vapaan sivistystyön koulutuskumppaneina, erityisesti paikallisen ja alueellisen kulttuuritoiminnan tasolla.
Esimerkiksi paikallisyhdistysten ylläpitämällä harrastajateatteritoiminnalla on merkittävä rooli haja-asutusalueiden kulttuurielämässä. Sama pätee moniin muihin taiteenaloihin sekä vapaaseen sivistystyöhön: yhdistykset ja vapaan sivistystyön oppilaitokset tavoittavat vuosittain suuren joukon suomalaisia kulttuuriharrastusten ja ei-tutkintotavoitteisten kulttuuriopintojen kautta. Niiden kautta myös tuotetaan huomattava määrä kulttuuritarjontaa ja -palveluja eri puolilla maata.
Esitämme, että kolmannen sektorin ja vapaan sivistystyön oppilaitosten (ml. opintokeskukset) toteuttama kulttuuritoiminta, -harrastaminen ja -oppiminen integroidaan nykyistä selkeämmin osaksi toimenpiteitä.

TAVOITE: Arvoketjun toimivuuden parantaminen ja ekosysteeminen yhteistyö.
--> Ekosysteeminen yhteistyö on yksi onnistumisen edellytyksiä tässä maantieteellisesti laajassa ja demografialtaan muuttuvassa Suomessa. Mielestämme selonteossa useissa kohdissa mainittu kiertuetoiminta erilaisine rakenteineen on iso osa ekosysteemiä, ja sellainen, jonka varaan lasketaan yhä isommin tulevaisuuden arvoketjun toimivuus. Ehdotus:
27. Vahvistetaan taiteen ja kulttuurin eri alojen sillanrakentajien / välittäjäportaan toimintaa sekä tuetaan ja uudistetaan kiertuemuotoista toimintaa laajan Suomen kattamiseksi.

Kaikessa yhteiskunnallisessa - miksei muuallakin - kannattaa hyödyntää moniammatillisen suunnittelun evolutiivista työtapaa. Kun alkulähteiltä asti asiaa tarkastelee mahdollisimman laaja-alainen työryhmä, löydetään niin sudenkuopat kuin odottamattomat mahdollisuudetkin.

Tämä on mielestäni tärkein kulttuurin tekijöiden ja organisaatioiden menestykseen vaikuttavat kokonaisuus. Toimenpideohjelma nykyisessä muodossaan on liian lavea ja saadaksemme muutosta aikaan pitäisi keskittyä enemmän ja tämä kokonaisuus voisi olla se, mihin keskitytään. Muutkin tavoitteet ovat luonnollisesti tärkeitä, mutta jos talous ei ole vakaa, muilta tavoitteilta lähtee pohja. Tässä on nostettu esiin todella tärkeitä asioita kuten uudet rahoitusmallit (ml. pääomittaminen) ja keinot kansainvälistymiseen. Hautomo- ja kiihdyttämötoiminta on myös hyvä tavoite. Tavoitteessa nostetaan esiin perustellusti tekijänoikeuslainsäädännön uudistaminen ja se on epäilemättä edellytys, että kulttuurialakin pystyy hyötymään digitaalisen toimintaympäristön mahdollisuuksista. On kuitenkin niin, että jos tekijänoikeuslainsäädännön uudistamisen lähtökohta on tekijöiden oikeuksien turvaaminen, niin se ei vie alaa mahdollisuuksien äärelle. Tekijänoikeuksien turvaaminen sinällään on luonnollisesti tärkeää, mutta ensin pitää saada selkeä visio siitä, miten hyödynnämme digitalisaation mahdollisuudet palvelujen ja sisältöjen myynnissä ja sen jälkeen asetetaan tavoitteet, miten tekijänoikeudet tässä maailmassa toteutuvat parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt tavoitteeksi asetettu muutos näyttäytyy siltä, että kehittäminen lähtee siitä, tekijänoikeuksia halutaan reilummiksi nykyisessä tilanteessa/toimintaympäristössä.

Tavoitteen: Tekijöiden taloudelliset ja moraaliset oikeudet on turvattu. Toimeenpiteessä 30." Kehitetään tekijöiden oikeudet turvaavaa tekijänoikeuslainsäädäntöä, tekijänoikeusdatan hallinnoinnin teknistä infrastruktuuria sekä ratkaisuja digitaalisen ja muun
teknisen kehityksen (ml. tekoäly) erityiskysymyksiin." Tekijänoikeuslainsäädännössä tulisi huomioida ja tunnistaa tekijöiden lisäksi yleisten kirjastojen lakisääteiset tehtävät tarjota monipuolista ja uudistuvaa aineistoa myös digitaalisesti.

Ekosysteemien yhteistyö-osiossa tulisi vahvemmin huomioida ekosysteemien toimijat laajemmin. Järjestöt, seurat, yms tuottavat monipuolista ja kulttuurisesti tärkeätä toimintaa, mutta he eivät ole tässä mainittuna.

Kohdassa 27. puhutaan sillanrakentajista sekä välittäjäportaista. Ketä nämä ovat? Tässä voisi jotenkin tarkentaa, puhutaanko kunnallisesta toiminnasta, kansalaisjärjestöistä, asiantuntijoista, hankkeista, vai kaikista näistä?

Kohdassa "Tekijöiden taloudelliset ja moraaliset oikeudet on turvattu." haasteena on, että vaikka oikeuksia on turvattu, sen näkyminen kentällä, palveluissa ja yhteiskunnassa ei toimi. Tieto tekijänoikeuksista ei saavuta kansaa, yhtäläisesti aloittelevia kulttuurintuottajia kuin kulttuurin kuluttajia.

Toivomme tarkempaa muotoilua koskien tavoiteen "Arvoketjun toimivuuden parantaminen ja ekosysteeminen yhteistyö" toimepiteen "Vahvistetaan taiteen ja kulttuurin eri alojen sillanrakentajien / välittäjäportaan toimintaa." muotoilua seuraavasti:

Toimenpide:
Vahvistetaan välittäjäportaan toimintaa kartoittamalla olemassa olevat toimintamallit, kuten tanssin aluekeskukset ja esittävän taiteen tuotantokeskukset, ja vakinaistamalla niiden valtakunnallinen rahoitus. Luodaan rahoitusrakenne, joka tukee keskusten erityistehtäviä ja mahdollistaa alueellisen työn pitkäjänteisen kehittämisen.

Selitys:
Tanssin aluekeskukset ja muut esittävän taiteen tuotantokeskukset toimivat alueellisina tuotanto-, tuki- ja kehittämisrakenteina, jotka tarjoavat taiteilijoille työmahdollisuuksia, tiloja, tuotannollista tukea ja mentorointia sekä rakentavat yleisöille uusia tapoja kohdata taidetta. Niiden merkitys korostuu erityisesti alueilla, joilla taiteen rakenteet ovat heikot ja työmahdollisuuksia on vähän. Vakinaistettu rahoitus vahvistaa keskusten kykyä tukea taiteilijoita, lisätä saavutettavuutta ja vahvistaa alueellista taide-ekosysteemiä. Selvitykset osoittavat, että aluekeskusten työllistämismalli tukee haavoittuvassa asemassa olevia taiteilijoita tavalla, jota muilta taiteenaloilta puuttuu; siksi mallia kannattaa pilotoida myös muille esittävän taiteen aloille ja laajentaa myöhemmin mahdollisuuksien mukaan.

Toimenpide 28: Ehdotetaan lisättäväksi poikkihallinnollinen yhteistyö ja rahoitus, esim. OKM:n, STM:n, TEM:in ja muiden alojen välinen.

Toimenpide 29 ” Vahvistetaan kulttuuri- ja luovan alan toimijoiden tekoälyosaamista sekä heidän valmiuksiaan hyödyntää tekoälyä luovassa työssä” – tähän kannattaisi lisätä sanat eettisesti ja kestävästi, esimerkiksi seuraavasti: ” Vahvistetaan kulttuuri- ja luovan alan toimijoiden tekoälyosaamista sekä heidän valmiuksiaan hyödyntää tekoälyä luovassa työssä eettisellä ja kestävällä tavalla.”

Arvoketjun toimivuuden parantaminen ja ekosysteeminen yhteistyö.
Toimenpiteissä on hyvin tunnistettu kunnat ja kaupungit ja alueelliset toimijat kuten maakuntien liitot ja korkeakoulut (yo ja amk) keskeisinä luovan talouden promoottoreina, joilla on myös kansainväliset yhteydet. Tähän liittyy vahvasti liikkuvuus ja EU-tason yhteistyö, jotta Suomeen saadaan kotiutettua mahdollisimman paljon rakennerahastojen ja muiden rahoitusohjelmien taloudellista resurssia. Piennä yksityiskohtana on näiden toimijoiden keskinäisen yhteistyön edistäminen alueilla ja kaupungeissa ja kansallisten rahoitushakujen kehittäminen mahdollisuuksien puitteissa siihen suuntaan, että esimerkiksi kulttuurin ja luovan talouden innovaatiorahoituksen tapaisista rahoitusinstrumenteista voivat kaupungit, kunnat ja kulttuuri- ja taidenalan yritykset ja yhteisöt hyötyä nykyistä paremmin.

Tekijöiden taloudelliset ja moraaliset oikeudet on turvattu.
Tekijänoikeuslainsäädännössä on tekijöiden ohella tunnistettava mm kirjastojen lakisääteiset tehtävät tarjota monipuolista ja uudistuvaa aineistoa myös digitaalisesti.

TAVOITE: Luovan alan elinkeinotoiminnan tukeminen ja kasvustrategian toimeenpano. Luovien alojen BKT-osuuden nostaminen, viennin edistäminen ja kansainvälisten rakenteiden vahvistaminen. TOIMENPITEET ovat puutteellisia ja abstrakteja. Esimerkiksi "Vahvistetaan kansainvälistymisen tukirakenteita sekä rahoitusinstrumentteja" edellyttää, että kulttuuritoimijoiden osaamista ja organisaatioiden kapasiteettia edistetään vastaamaan kansainvälisten rahoitusten edellytyksiä. EU-rahoitukset valuvat aivan liian isosti AMK:ille, koska kentällä ei ole osaamista ja kapasiteettia kilpailla näistä rahoituksista. Lobbausta tulee tehdä myös kansainvälisten rahoittajien suuntaan, jotta kulttuuritoimijoiden realiteetit tulisivat huomioonotetuiksi ja että he voivat kilpailla näistä rahoituksista. TOIMENPIDE 26. MUOTOON: Kannustetaan luovien alojen toimijoita ja yrityksiä yhteistyöhön korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kanssa ja kannustetaan korkeakouluja korvamerkkaamaan rahoitusosuuksia luovien alojen toimijoille, jotka mahdollistavat käytännön yhteistyön ja erilaiset kokeilut.
Sekä tavoitteista että toimenpiteistä puuttuu uusien, innovatiivisten yhteistyömuotojen mahdollistaminen ja kokeilutoiminnan kiihdyttäminen luovien alojen ja muiden toimialojen välillä. Tätä tulisi tukea strategisesti, mutta myös siemenrahoitusten keinoin.

Esitetyt tavoitteet ja toimenpiteet 32–47 ovat erittäin tärkeitä ja kannatettavia. Haluamme kuitenkin painottaa, että järjestölähtöisellä kulttuuritoiminnalla, -harrastamisella ja -oppimisella on merkittävä rooli niin harrastajille, kansalaisyhteiskunnalle kuin paikkakuntien elinvoimalle. Kulttuuriharrastamisen on todettu vaikuttavan myönteisesti harrastajien hyvinvointiin (Kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset -selvitykset 2024 ja 2022, Sivistysliitto Kansalaisfoorumi). Monilla pienillä paikkakunnilla järjestöjen ja paikallisten yhdistysten tarjoamat kulttuuriharrastamisen mahdollisuudet ovat ensiarvoisen tärkeitä.
Järjestöjen ja niiden kanssa yhdessä opinnollista toimintaa toteuttavien opintokeskusten rooli laaja paikallisen kulttuuritoiminnan tuottajana tulee tunnistaa toimenpideohjelmassa. Tämä on välttämätöntä kulttuuriharrastamisen yhdenvertaisuuden varmistamiseksi sekä alueellisesti että eri kohderyhmien näkökulmasta.
Toimenpide 32 ”Lisätään kannusteita aktiiviseen ja kestävään kulttuurin kuluttamiseen” on hyvin kannatettava, mutta sen rinnalle tarvitaan kannusteita myös aktiiviseen ja kestävään kulttuurin tuottamiseen niin, että jokainen ihminen tunnistetaan paitsi kulttuurin kuluttajana, myös sen tekijänä ja tuottajana.
Toimenpiteisiin 40–42 esitämme, että kulttuuriosallisuutta edistäviksi toimijoiksi tunnistetaan myös kulttuurijärjestöt ja -yhdistykset, sivistysliitot sekä vapaan sivistystyön oppilaitokset. Näillä toimijoilla on keskeinen rooli kulttuurisen moninaisuuden, yhdenvertaisuuden ja kotoutumisen edistämisessä.
Arvostamme toimenpiteitä tavoitteen “Kulttuurihyvinvointitoiminnan rakenteet ovat kehittyneet ja vakiintuneet” edistämiseksi. Korostamme samalla, että kulttuurihyvinvointia ja -osallisuutta lisäävää toimintaa toteuttavat jo nyt laajasti kulttuurijärjestöt, paikallisyhdistykset ja vapaan sivistystyön oppilaitokset. Esitämme, että nämä toimijat tunnistetaan kulttuuriharrastamisen ja -oppimisen keskeisiksi paikoiksi ja sisällytetään osaksi toimenpidekokonaisuutta.
Järjestöjen ja vapaan sivistystyön oppilaitosten laaja-alainen toiminta tavoittaa kaikenikäisiä ympäri Suomea, myös harvaan asutuilla alueilla. Tämä tulisi huomioida hyvinvointialueiden ja kuntien rahoitusjärjestelmissä ja yhteistyöverkostoissa sekä integroida osaksi toimenpiteitä 45–47.

TAVOITE: Taide- ja kulttuuripalveluja on saatavilla eri puolilla Suomea.
--> Digitaalisuus voi olla yksi tärkeä saavutettavauuden apuväline, mutta elävää kulttuuria se ei korvaa. Näin ollen toisimme sen rinnalle myös kiertumuotoisen toiminnan.
Toimenpide 35. Ehdotus muotoiluksi:
Tuetaan kulttuuriorganisaatioiden valmiuksia tuottaa ja hyödyntää digitaalisia palveluita sekä kiertuetoimintaa yleisöiden tavoittamisessa.

TAVOITE: Lapset ja nuoret ovat aktiivisia taiteen ja kulttuurin kuluttajia ja tekijöitä.
Lapset ja nuoret on selonteossa hyvin näkyvänä läpileikkaavanakin teemana. Toimenpidepuolella koko asia on niputettu aikalailla yhteen tähän Toimenpide nro 38. joka on kyllä suuri, tärkeä ja laaja. Mutta jää näin mielestämme aika vähälle huomiolle. Voisiko sitä pilkkoja ja konkretisoida? Esimerkiksi kahteen näin:
1. Parannetaan taide- ja kulttuuripalveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta lapsille ja nuorille kaikkialla Suomessa viemällä sisältöjä osaksi päiväkotien ja koulujen arkea.
2. Edistetään kulttuuri-, taidekasvatus- ja opetustoimijoiden yhteistyötä edistämällä kulttuurikasvatussuunnitelmien ja -ohjelmien laatua ja kattavuutta.

Toimenpiteeksi oli kirjattu kirjastojen roolis vahvistaminen eri väestöryhmiä tavoittavan kulttuuriosallisuuden edistäjinä ja kirjastopalveluiden tarjoajana. Tätä toimenpidettä voisi tarkentaa esittämällä konkreettisempia toimenpiteitä, joista yksi olisi investointiavustusten palauttaminen kirjastoautoihin kirjastopalveluiden saatavuuden edistämiseksi. Samoin olisi huomioitava kirjastojen lakisääteinen tehtävä tarjota monipuolista ja uusiutuvaa kirjastoaineistoa myös digitaalisesti ja mahdollistettava se myös lainsäädännön tasolla.

Kulttuurin ja taiteen kulutuskulttuuria on syytä kehittää. Taiteen saavutettavuuden kynnyksiä pitää madaltaa ja tehdä taiteen tilaamiststa houkuttelevaa. Mahdolliset veroedut tai muut porkkanat todennäköisesti ovat yhteiskunnalle moninkertaisesti kannattavia, tästä köytyy vastaavia esimerkkejä.

Vapaan kentän yhteisöjen julkisen rahoituksen tulisi olla vakaata ja ennakoitavaa.

Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen selvityksen mukaan taiteen ja kulttuurin valtakunnallisten yhteisöjen rahoitus pysyi melko tasaisena vuosina 2018–2023, minkä jälkeen näiden yhteisöjen rahoitus on laskenut kolmanneksella vuodesta 2023 lähtien.

Visuaalisten taiteiden toimialalla merkittävää osa suomalaisista taidenäyttelyistä, taidelainaamoista ja taiteilijoiden ammatillisista tukipalveluista tuotetaan kuvataide- ja kuvataiteilijajärjestöjen toimesta. Kuvataiteilijoilla ei ole työsuhteisia oman alan työpaikkoja tai palkkatyön rakenteita. Yhteisöt, kuten taiteilijayhdistykset ja taiteilijavetoiset galleriat, muodostavat Cuporen Visuaaliset taiteet Suomessa (2023) -selvityksen mukaan alan ammatinharjoittamisen perustan. Kuvataiteen alalla on paljon harkinnanvaraisilla avustuksilla toimivia yhteisöjä, jotka eivät voi hakeutua minkään VOS-järjestelmän piiriin. Niiden pitkäjänteinen kehittäminen edellyttää luottamusta tulevaan ilman jatkuvaa pelkoa toiminnan katkeamisesta.

Valtioperinnöt kulttuuriin on uusi, erittäin hyvä ja konkreettinen tavoite. Hyvä tavoite on myös kulttuurihyvinvointi. On tärkeää, että se vakiintuu sekä terminä että tavoitteena.

Kohdassa "Lapset ja nuoret ovat aktiivisia taiteen ja kulttuurin kuluttajia ja tekijöitä" toimenpiteissä tulisi huomioida myös digitaalisen kulttuurin saatavuus ja sen haasteet alaikäisten toiminnassa. Esimerkiksi pelikulttuurin tarjoaminen lapsille ja nuorille tuottaa tällä hetkellä toimijoille haasteita epäselvien ikäraja-, tietosuoja-, ja ohjelmistosisältöjen johdosta, eikä ole olemassa yhtenäistä asiantuntijatahoa, jolta saisi tukea. Lisähaasteita tuo jatkuva keskustelu ikärajojen tiukentamisesta digitaalisten palveluiden kohdalla. On tärkeätä kiinnittää huomiota jatkossa siihen, miten lasten ja nuorten osallisuus digikulttuurissa toteutuu, ja mitä toimintaedellytyksiä annetaan ammattilaisille, jotka toimivat niissä ympäristöissä. Tämä on täysin ohitettu tässä selonteossa.

Kohtaan 40. voisi tarkentaa myös kirjastojen roolia digikulttuurin edistäjinä. Digitaaliset sisällöt, kuten e-kirjat sekä videopelit, eivät tällä hetkellä tavoita yhdenvertaisesti kaikkia kirjastonkäyttäjiä.

Kohtiin 46. ja 47. olisi tarvetta saada myös osaamiskeskus tai matalan kynnyksen asiantuntijataho toteuttamaan ja kehittämään aloilla hyödynnettävää tietoa ja koulutusta erilaisista kulttuurimuodoista. Koulutus yksin ei riitä, jos koulutusta ei systemaattisesti kehitetä tai ei ole olemassa yhteistä suuntaa sille, mitä koulutetaan.
Esimerkiksi digitaalista kulttuuria hyödynnetään jo nyt paljon nuorisoalalla ja osaamista on, mutta isompi ongelma on se, etteivät ammattilaiset saa tukea taustaorganisaatioiltaan yhdenvertaisesti, eikä digitaalista nuorisotyötä tai digitaalisen kulttuurin hyödyntämistä kehitetä kansallisesti riittävällä tasolla.

Taivoitte "Taide- ja kulttuuripalveluja on saatavilla eri puolilla Suomea" vaatii ehdottomasti toimepiteen koskien taiteen rahoituksen alueellista jakautumista sekä lain kuntien kulttuuritoiminnasta päivittämistä

Ehdotamme, että ko. tavoitetta koskien lisätää seuraavat toimenpiteet:

- Kohdennetaan valtion taide- ja kulttuurirahoitusta tasapainoisemmin eri puolille Suomea siten, että rahoitus vastaa väestörakennetta ja vahvistaa taiteen alueellista saatavuutta. Nykyinen rahoitus painottuu voimakkaasti pääkaupunkiseudulle, joten alueille suunnattua rahoitusta kasvatetaan suhteessa niiden asukas- ja palvelutarpeeseen.

- Tarkennetaan lakia kuntien kulttuuritoiminnasta (166/2019) siten, että siinä säädetään selkeä minimitaso, jolla kuntien in toteutettava kulttuuritoimintaa kuntalaisille.

Kommetar till 37-39 samt i förlängning 40-44

Säkra samarbetsförutsättningarna mellan utbildning och kulturaktörer

Det är avgörande att utbildningsväsendets ekonomiska resurser är realistiska och inkluderar kostnader för den kultur som kulturaktörerna erbjuder målgruppen. Utan detta riskerar vi att skapa en obalans där kulturens roll i utbildningen försvagas.

Stärk det pedagogiska kunnandet inom kultursektorn

Det konstpedagogiska kunnande som redan finns i kultursektorn får inte nedmonteras på grund av ekonomiska realiteter. Tvärtom bör det utvecklas och prioriteras, eftersom pedagogisk kompetens är en nyckel för att skapa meningsfulla kulturupplevelser för barn och unga.

Inkludera konkreta åtgärder för barn och unga

För att nå målen i handlingsprogrammet måste vi våga nämna de insatser som gör detta möjligt. Två centrala verktyg är:

Kulturfostransplaner : Gör kulturundervisningen i skola och småbarnspedagogik målmedveten och jämlik. Den introducerar barn och unga till lokal kultur och kulturarv samt stärker lokala konstnärers och kulturinstitutioners arbete.

KOnsttestarna programmet: Ger ungdomar möjlighet att uppleva konst i praktiken och är ett beprövat sätt att nå målgruppen.

Att dessa insatser inkluderas i genomförandeplanen är avgörande för att uppnå målen i handlingsprogrammet. Det är anmärkningsvärt att de har utelämnats som konkreta åtgärder i nuvarande plan.

Sammanfattning
För att nå de kulturpolitiska målen krävs:

Realistiska ekonomiska förutsättningar för samarbete mellan utbildning och kulturaktörer.
Stärkt pedagogisk kompetens inom kultursektorn.
Inkludering av kulturkasvatussuunnitelmat och Taidetestaajat som centrala insatser.

Tavoitteeseen on lisättävä saatavuuden rinnalle saavutettavuus. Toimenpide-osiossa saavutettavuutta pitää avata konkreettisesti (esteetön rakennettu ympäristö, saavutettava viestintä, saavutettavuus eri aistien avulla, hinnoittelun saavutettavuus jne.)

Toimenpide 38 ”Parannetaan taide- ja kulttuuripalveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta lapsille ja nuorille kaikkialla Suomessa ja edistetään kulttuuri-, taidekasvatus- ja opetustoimijoiden yhteistyötä” on erittäin tärkeää. Siihen voisi palvelujen lisäksi lisätä sanan harrastusten eli esimerkiksi seuraavasti: ”Parannetaan taide- ja kulttuuripalveluiden ja -harrastusten saatavuutta ja saavutettavuutta lapsille ja nuorille kaikkialla Suomessa ja edistetään kulttuuri-, taidekasvatus- ja opetustoimijoiden yhteistyötä”.

Myös toimenpide 39 ”Vahvistetaan lasten ja nuorten näkemysten ja toiveiden huomioimista sekä madalletaan osallistumisen kynnystä” on erittäin tärkeä. Siihen pitäisi lisätä sanan yhteiskehittäminen: ”… näkemysten ja toiveiden huomioimista yhteikehittämisen kautta sekä…”

Tavoitteeseen ”Eri väestöryhmien ja eri taustoista tulevien ihmisten osallistumis- ja toimintamahdollisuudet taide- ja kulttuurialalla ovat yhdenvertaiset” liittyen luetellut toimenpiteet ovat erittäin tärkeitä. Toimenpidettä 41 ”Huolehditaan eri tavoin syrjäytymisvaarassa olevien osallistumismahdollisuuksien toteutumisesta” voisi konkretisoida. Esimerkiksi hyödynnetään Kaikukortti a köyhyyttä kokevien ihmisten kulttuuristen oikeuksien toteutumiseen ja kulttuurikaveritoimintaa osallistumisen tukemiseen, järjestetään kulttuuripalvelut ja -harrastukset saavutettavasti ja esteettömissä tiloissa, tehdään monikielisyyttä tukevia ratkaisuja, rahoitetaan vähemmistöjen omaa kulttuuritoimintaa, tehdään yhteistyötä sosiaali- ja kulttuurialan kesken, jne.

Toimenpide 42 ”Huolehditaan, että kulttuurisen moninaisuuden, yhdenvertaisuuden ja kotoutumisen edistäminen on osa valtioneuvoston kulttuuripolitiikan toimeenpanoa” vaatisi tarkennusta. Eikö tämä asiakirja ohjaa kulttuuripolitiikan toimeenpanoa, eli tässä pitäisi kertoa tarkemmin, miten asiasta huolehditaan? Näemme keskeisenä tässä aliedustettuihin ryhmiin kuuluvien kulttuurialanammattilaisten, kuten taiteilijoiden, aseman parantamisen, kts. esim. Avaus - Ulkomaalaissyntyisten taide- ja kulttuurialan ammattilaisten asema Suomessa -tutkimusraportin tulokset. Lisäisimme tähän tavoitteeseen vielä toimenpiteen ”Parannetaan kulttuuritilojen esteettömyyttä. Varmistetaan esteettömyyden toteutuminen myös uusien tilojen rakentamisessa ja vanhojen korjausrakentamisessa asiantuntijayhteistyöllä suunnitteluvaiheesta alkaen .”

Lisätään näkyviin vammaisten ihmisten ja viittomakielisten ihmisten yhdenvertaisuus taiteen tekijöinä, tuottajina ja kokijoina.

Kohtaan 43 pitää lisätä: kulttuurihyvinvoinnin tietoperustaa ja yhdenvertaisuuden tietoperustaa.

Monivuotiset yleisavustukset toisivat todella kaivattua turvaa pitkäjänteiseen suunnitteluun. Hienoa että tämä on mukana toimenpiteissä.

Taiteen ja kulttuurin yksityisen tukemisen pitää olla houkuttelevaa. Esimerkiksi yritykset voisivat saada veroetua, jos ne voitollisista osavuosikatsauksista, tilinpäätöksistä, yrityskaupoista tai fuusioista sijoittaisivat suoraan taidehankintaan tai taidehankintoihin korvamerkittyyn rahastoon. Tähän voisi luoda uuden sukupolven prosenttiperiaatteen, jossa taidehankinnat tulisivat osaksi kaikkea voitollista toimintaa.

Monivuotiset avustukset ovat erittäin tervetullut avaus. Tärkeää on tukea konkreettisin keinoin luovien alojen kansainvälisyyttä ja vientiä, kuten taiteen ammattilaisten liikkuvuutta sekä kuvataiteen alalla kansainvälistä näyttelytoimintaa. Taidemarkkinan tueksi tarvitaan kansainvälisille taidemessuille osallistumiseen tarkoitettu rahoitusinstrumentti, jollaisen Business Finland lakkautti syksyllä 2025.

Suomalainen taide kiinnostaa maailmalla, mutta kansainvälisen toiminnan ja taideviennin edellytyksiä on heikennetty viime vuosina. Läpimurtojen tekeminen ulkomailla ei onnistu ilman tukevaa ponnahduslautaa kotimaassa. Kuvataiteen kansainvälisyyden tukeminen tarkoittaa taiteen ammattilaisten mahdollisuuksia matkustaa ja solmia verkostoja, suomalaisen taiteen esittämistä ja myymistä kansainvälisillä areenoilla sekä suomalaisen taiteen näkyvyyden lisäämistä maailmalla.

Tavoite 60 eli toteutetaan lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentaminen. Tämän pitäisi toteutua jo tällä hallituskaudella, joten 2040-tavoitteena tämän on väärässä paikassa, paitsi jos tavoitteena on vielä laajempi verovähennysoikeus kuin tällä hetkellä on keskustelussa. Rahoituksen osalta on hyvää, että haetaan ratkaisuja pitkäjänteiseen toiminnan kehittämiseen ja rahoittamiseen.

Tulevan Taide- ja kulttuuriviraston asemaa esimerkiksi digitaalisen kulttuurin ja pelikulttuurin edistäjänä tulisi selkeyttää. Millä tavoin esimerkiksi pelikulttuuri näkyy heidän toiminnassaan (digipelit, e-urheilu, roolipelit, lautapelit, larpit, pelitapahtumat, yms)? Tällä hetkellä KAVI keskittyy lähinnä digipelien ikärajasotkujen selvittämiseen sekä mediakasvatustoiminnan tukemiseen, mutta pelikulttuurin tuki puuttuu lähes kokonaan muilta osin.

Muilta osin tässä on erittäin hyviä ja jo pitkään toivottuja avauksia. Erityisesti ylivaalikautinen toimielin toivottavasti pystyy huomioimaan vahvemmin myös uudemmat kulttuurimuodot (videopelit, some, striimaus, yms) perinteisten lisäksi.

Tavoite "Valtionavustusten strategisuus ja ennakoitavuus on vahvistunut ja taide-, kulttuuri- ja luovien alojen rahoituspohja on kasvanut ja laajentunut eri sektoreiden yhteistyön tuloksena." vaatii toimepiteiden osalta tarkennusta sekä toimepiteen lisäyksen

Toimepide 53. vaatii tarkennuksen seuraavasti:
Varmistetaan monivuotisten yleisavustusten jatkuvuus sekä niiden riittävä taso.

Selitys:
Kulttuuripoliittisen selonteon (s. 52) mukaan esittävän taiteen valtionosuusuudistus toi käyttöön monivuotiset rahoitussuunnitelmat ja kolmivuotiset avustukset, jotka ovat lisänneet ennakoitavuutta ja vahvistaneet sekä valtionosuuden piirissä toimivia että vapaan kentän yhteisöjä. Ehdotetussa toimenpiteessä varmistetaan, että monivuotinen rahoitus säilyy.

Lisättävä toimenpide:
Arvioidaan viimeisin esittävän taiteen valtionosuusuudistus ja päivitetään arvion pohjalta valtion rahoitusjärjestelmä vastaamaan muuttunutta toimintaympäristöä. Arviointi kohdistetaan rahoituksen taidealakohtaiseen vaikuttavuuteen, alueelliseen tasapainoon ja rakenteellisen tuen riittävyyteen, jotta järjestelmä tukee taide- ja kulttuurialan pitkäjänteistä kehitystä kaikilla alueilla sekä kaikenkokoisissa ja muotoisissa organisaatioissa.

Pitää lisätä näkyviin ennaltaehkäisevän työn aiheuttamat säästöt.
Pitää lisätä sosiaalisen kestävyyden korostaminen.

Kulttuuripolitiikan poikkihallinnolliset yhteistyörakenteet ovat vahvistuneet.
Näemme todella tärkeänä, että asetetaan kulttuuripoliittisen selonteon toimeenpanon tueksi ylivaalikautinen toimielin. Kuntaliitto sopisi edustamaan moninaista ja erilaistuvaa kunttakenttää, koska selonteon toteutumisen kannalta kuntien sitoutuminen selonteon tavoitteisiin ja toimenpiteisiin on merkittävässä roolissa.

Taide- ja kulttuuriviraston sekä museoviraston sekä tulevien elinvoimakeskusten tehtäviin kuuluvat taiteen ja kulttuurin edistäminen alueilla. Edistämistyössä on tärkeää ottaa kunnat ja kaupungit mukaan. Olisi tärkeää saada luotua hallinnollisesti maltilliset, mutta toimivat rakenteet, joissa taiteen ja kulttuurin ja luovan talouden edistämistehtäviä voidaan yhteistyössä kuntien ja kentän toimijoiden kanssa tehdä huomioiden alueelliset, taiteen ja kulttuurin alaan sekä kuntarakenteeseen liittyviä erityispiirteitä mukaan lukien kielelliset ja kulttuuriset erityispiirteet.

Valtionavustusten strategisuus ja ennakoitavuus on vahvistunut ja taide-, kulttuuri- ja luovien alojen rahoituspohja on kasvanut ja laajentunut eri sektoreiden yhteistyön tuloksena.
Useampivuotiset ja strategisemmat valtionavustukset olisivat hyvä asia.
Kun puhutaan rahoittajista ja rahoittajien yhteisestä foorumeista on hyvä muistaa että taiteen ja kulttuurin rahoittajat kosotuvat seuraavista: valtio, kuntakenttä, kuluttajat sekä rahastot ja säätiöt.
Miten turvaamme ja samalla kehitämme taide- ja kulttuurilaitosten (esittävä taide ja museot) toimintaa tulevina vuosina niin että meillä olisi tehokkaasti ja keskenään yhteistyötä tekevä ammattimaisten toimijoiden verkosto ympäri maan, jossa on otettu käyttöön myös uusia organisaatio- ja tuotantomalleja? Ja keskinäisen yhteistyön ja tilojen käytön tehostamisen ohella, siihen kiinteästi liittyen olisi pysyvää, aktiivista yhteistyötä ja yhteistoimintaa myös vapaan kentän kanssa, esimerkiksi valtion rahoituksen kriteerejä kehittämällä ja alueellisia pilotteja toteuttamalla.

TAVOITE: Kulttuurin rooli ulkosuhteiden hoidossa on vahvistunut ja kansainvälistyminen tuottaa luoville aloille näkyvyyttä ja ansaintaa. Toimenpiteet ovat riittämätömät. Painoarvoa tulisi lisätä erityisesti Itämeren alueen ja Eurooppalaisille yhteistyöverkostoille, joiden kautta rakentuu uusia yhteistyömalleja, liiketoimintaa ja tiedonvaihtoa. Suomi on Euroopan reunalla ja erilaisten toimenpiteiden kautta tulee vahvistaa kulttuuritoimijoiden osallisuutta kansainväliseen keskusteluun. Suomessa on myös huippuluokan osaamista, esimerkiksi kulttuurihyvinvoinnin edelläkävijyttä, joka tulee tehdä kansainvälälisesti näkyväksi.

On olemassa kansainvälisiä kulttuuriverkostoja, kuten UNESCO:n Luovien kaupunkien verkosto ja EHL-verkosto (EU;n komissio myönsi 2024 Kalevalalle Euroopan kulttuuriperintötunnuksen), joilla on valmiiksi yhteistyökumppaneita maailmalla. Suomalaisia toimijoita näissä verkostoissa ei ole kovin monta, mutta niille ei ole suunnattu minkäänlaista tukea kansainväliseen yhteistoimintaan. Se olisi tarpeen.

Kansallisten ja kansainvälisesti toimivien kulttuurilaitosten valtionapu olisi hyvä saada useampivuotiseksi, jotta toimintaa voisi suunnitella ja toteuttaa pitkäjänteisesti.

Monikulttuurisuuden edistäminen Suomessa ei saa tarkoittaa vain sitä, että nostetaan esille ja tuetaan suomalaisten ja Suomessa asuvien vähemmistökansalaisryhmien (saamelaiset, inkeriläiset, venäläiset, ukrainalaiset, somalit, palestiinalaiset, afgaanit, kurdit ym.) kulttuuritoimintaa niiden omissa piireissä, vaan monikulttuurisuus tulee ottaa mukaan valtakunnalliseen taidepolitiikkaan. Se tarkoittaa, että valtion taidehallinnon taholta järjestetään foorumeja, joissa Suomessa esiintyvää monikulttuurisuutta tuodaan esille ”koko kansaa” varten. Käytännössä se voisi merkitä esim. sitä, että Kansallisteatteri ottaisi ohjelmistoonsa säännöllisin väliajoin jonkin suomalaisen vähemmistön asioita käsittelevän näytelmän; että Ateneum tai Kiasma järjestäisi esim. afrikkalaisen – jos mahdollista niin somalilaisen − muinais- tai nykytaiteen näyttelyn ja jonain toisena vuotena jokin muun vähemmistöryhmän kulttuuria edustavan näyttelyn.

Kulttuurivaihdonkin avulla voidaan tukea monikulttuurisuutta Suomessa, mutta kulttuurivaihdon tulee toki olla tätä näkökulmaa laajempaa. Sen kehittämiseksi Ulkoasiainministeriöön tulisi palauttaa kehitysyhteistyövaroihin kulttuurimäärärahat. Suomi voisi myös nostaa tällä saralla profiiliaan pyrkimällä tietoisesti luomaan kulttuurivaihtoa maihin, jotka ovat konfliktien tai luonnonkatastrofien kohteina.

Toimeenpanosuunnitelmassa ei ole yhtään mainintaa taiteen laadusta. Ei sen säilyttämistä saati sen parantamista koskien.

Tähdennämme jokaisen mahdollisuutta tuottaa kulttuuria ja toimia elävän kulttuuriperinnön vaalijana ja uusintajana. Korostamme myös, että yhdistysten ja vapaan sivistystyön laaja, jo olemassa oleva verkosto on keskeinen kulttuuritoiminnan ja -oppimisen mahdollistaja. Sen merkitys ulottuu sekä harrastajien hyvinvointiin että pienempien paikkakuntien elinvoimaisuuteen.
Nämä toimijat ovat välttämättömiä kulttuuriharrastamisen yhdenvertaisuuden varmistamiseksi niin maantieteellisesti kuin eri kohderyhmien näkökulmasta.

Mielestämme sekä kiertuetoiminta että lastenkulttuuri on toimenpiteissä aikalailla taustalla suhteessa selontekoon.. Saavutettavuus näkyy onneksi laajempana teemana näitä paremmin, mutta mitä se toimepiteenä oikein tarkoittaa, mitkä ovat niitä keinoja, joilla sitä edistetään jää epäselväksi. Näihin erilaiset kiertuemallit ja kulttuurikasvatusohjelmat ovat hyviä ratkaisuja, oli kyse sitten kuntien kulttuurikasvatussuunnitelmista, Taidetestaajista, eri toimijoiden toteuttamista kiertueista tai digitaalisista palveluista, kaikkia tarvittaisiin tämän laajan maan palvelutarjonnan turvaamiseen.

Laitoimme tähän muutamia esimerkkejä miten tätä voisi huomioda sanoituksissa ja olemme käytettävissä apuna jatkotyöstämisessä mieluusti muutenkin, jos jotenkin voimme. Asiakirja on ollut ja toivottavasti jatkossakin on tärkeä valopilkku tämän leikkausvuoden keskellä koko tälle alalle.

Kuntien rooli alueellisten toimintaedellytysten luojana tulee tunnistaa paremmin ja huomioida erikseen mm. itäiset ja pohjoisen Suomen kuntien toimintaympäristöjen erityispiirteet. Samoin maakuntakeskusten roolin alueensa kulttuuritarjonnassa voisi huomioida paremmin.

Ydinkysymys suomalaisen kulttuuritoimiannan kehittämisessä on konkreettinen satsaaminen ja rahoituksen varmistaminen kulttuuriammattilaistemme osaamisen kehittämiseen ja jatkuvaan oppimiseen. Täydennyskoulutus, kehittämishankkeet ja erikoistumiskoulutus tukevat kulttuuriammattilaistemme osaamista ja vievät vauhdilla kohti uudistuvaa, monimuotoista ja laadukasta taide- ja kulttuurityötä. Yliopistojen, korkeakoulujen, kulttuuriorganisaatioiden ja yhteiskunnan eri alojen välinen yhteistyö ja koulutuksen kehittämistyö rakentaa tulevaisuuden osaamista. Kulttuurialan ja sen ammattilaisten osaamisen kehittämiseen kohdistettavat täydennyskoulutusresurssit tulee turvata ja varmistaa keskeisenä osana valtiontaloutemme kokonaisuudessa. Tämä on ratkaiseva tekijä suomalaisen kulttuuritoiminnan moninaisuuden ja kansainvälisen laadun kehittäjänä ja kansalaistemme hyvinvoinnin vahvistajana. Kulttuuritoimintamme kehittäminen kulttuuriammattilaistemme täydennyskoulutukseen satsaamalla vahvistaa maamme vetovoimaisuutta eurooppalaisena huippumaana, johon halutaan muuttaa, tulla töihin ja investoida.

Yhteistyön, vuorovaikutuksen ja avoimen dialogin merkitystä ei voi liikaa korostaa! Kaikki yhteisiä päämääriä kartoittavat ja niihin tähtäävät keskusteluyhteydet kannattaa hyödyntää!

Toimeenpanosuunnitelmaan tulee sisällyttää toimenpiteiden 11 ja 12 yhteyteen selontekotekstissä oleva maininta "Visuaalisten alojen taiteilijoiden korvaus- ja palkkiojärjestelmää kehitetään." (s. 27)

Toimenpiteiden kuvauksessa puutteena on se, että toimeenpanosuunnitelmassa ei mennä selontekoon verrattuna juuri yhtään pidemmälle siinä, kenen ajatellaan olevan vastuussa kustakin toimenpiteestä, ja mikä on eri toimijoiden rooli ja niiden välinen työnjako. Tekstissä on enimmäkseen passiivilauseita.

Toimenpideohjelmaa pitäisi tiivistää ja yksittäisiä tavoitteita vähentää. Nyt keskustelussa olevalla versiolla focus hukkuu. Pitäisi valita vähemmän kehitettäviä kokonaisuuksia ja niiden alla olevia toimenpiteitä. Lisäksi olisi hyvä, jos passiivimuotoa ja konsulttikieltä voisi vähentää. Esim. on vaikea tietää tai mitata mitä tavoite 28: 2Valtion kehittämisrahoitusta suunnataan kulttuuri- ja luovien alojen uudistamiseen ja toimintamallien ja palveluiden kehittämiseen arvoketjujen toteuttamiseksi." käytännön toiminnassa tarkoittaisi.

Yhteistyö huomioidaan tässä suunnitelmassa hyvin. Jään kuitenkin odottamaan mitä ne tarkoittavat käytännössä, koska monet toimenpide-ehdotukset olivat vain hyvin yleisellä tasolla ja niistä puuttui konkretia. Muutoksissa myös pienemmät toimijat, tai toimijat joilla ei ole äänekästä keskusjärjestöä ajamassa kentän etua, jäävät herkästi muiden jalkoihin. Kulttuuriala on täynnä pienempiä toimijoita ja erikoisempia kulttuurimuotoja, jotka eivät ole tasavertaisesti mukana keskustelussa.